Maail­man­lop­pu­ja ta­pah­tuu koko ajan, mutta jossain muualla ja jol­le­kul­le muulle, ja siksi ne on helppo unohtaa

Viikon lo­puk­si: Miksi nai­sel­la nousee tarve olla yksi mie­his­tä?

"Ker­ros­ta­lo on lop­pu­elä­mä­ni koti – olen kyllä joskus haa­veil­lut omasta pi­has­ta, mutta tiedän, mitä se tar­koit­tai­si"

Vir­heet­tö­miä joh­ta­jia on vain dik­ta­tuu­reis­sa, ja aina he lopulta osoit­tau­tu­vat pa­him­mik­si ri­kol­li­sik­si, mitä ih­mis­kun­ta on nähnyt

Ou­lu­lai­set ovat koh­te­liai­ta au­toi­li­joi­ta – kevyen lii­ken­teen väy­lil­lä sen sijaan riehuu rai­vo­tau­ti, joka tekee tur­val­li­sen kävelyn mah­dot­to­mak­si

Ar­keo­lo­gian muo­don­muu­tos osoit­taa, mil­lai­nen arvo on tut­ki­muk­sen te­ke­mi­sel­lä ilman toi­vet­ta vä­lit­tö­mäs­tä kau­pal­li­ses­ta hyö­dys­tä

Rau­dan­puu­te on vain muo­ti­sai­raus ja kuu­kau­tis­ki­pu kuuluu asiaan, eli koe­ta­han pär­jäil­lä – ter­vey­den­huol­los­sa ei vie­lä­kään oteta koh­dul­lis­ten ih­mis­ten kipuja va­ka­vas­ti

Mihin mustaan aukkoon valuu aika, kun se ei tunnu enää riit­tä­vän mi­hin­kään?

Jotkut pro­pa­gan­dat tap­pa­vat enemmän kuin toiset: "Aina on onneksi toi­mit­ta­jia, jotka uskovat todeksi vain sen, minkä he ais­teil­laan ha­vait­se­vat"

Pään­sär­kyä tulee kun­nioit­taa – se an­sait­see tun­nus­tuk­sen yhtenä niistä il­miöis­tä, jotka todella yh­dis­tä­vät koko ih­mis­kun­taa

Tie­sim­me, että Na­to-jä­se­nyy­del­lä on hin­tan­sa ja että kaik­keen on va­rau­dut­ta­va – silti pel­lei­ly Turkin kanssa tuntuu nöy­ryyt­tä­väl­tä

Sek­suaa­li­kult­tuu­rim­me tar­vit­see ra­di­kaa­lia val­lan­ku­mous­ta, Taina Kin­nu­nen kir­joit­taa – "Kun seksi tulee vastaan kaik­kial­la, on ihme, jos joku on­nis­tuu ai­kuis­ikään­sä saakka säi­lyt­tä­mään terveen ute­liai­suu­ten­sa sitä koh­taan"

Mitä jos me ai­kui­set­kin toi­mi­sim­me kuin lapsi, joka on juuri oppinut pyy­tä­mään hiek­ka­le­lua lai­naan, pa­laut­ta­maan sen nätisti pai­kal­leen ja hih­kai­se­maan "tii­tos"?

Kor­kein­ta mo­raa­lia on vastata itse teois­taan – "De­mok­ra­tian par­hai­ta puolia onkin se, että ke­nel­lä­kään ei ole niin paljoa valtaa, että voisi va­pau­tua ko­ko­naan vas­tuus­taan"

Lenita raivoaa vä­hät­te­li­jöil­leen ja Renny tarjoaa tir­kis­tys­reiän su­per­täh­tien oik­kui­hin – sär­mik­käät ja re­hel­li­set elä­mä­ker­rat kie­to­vat pau­loi­hin­sa

Aloit­te­le­van puu­bon­ga­rin päi­vä­kir­ja: "Koska haluan kertoa lap­sel­le­ni puista, minun on ryh­dyt­tä­vä opis­ke­le­maan"

Elämä Na­to-Suo­mes­sa jatkuu li­ki­main en­ti­sel­lään – "Suurin muutos on hen­ki­nen: tun­nem­me ole­vam­me pa­rem­mas­sa tur­vas­sa kuin oli­sim­me ilman jä­se­nyyt­tä"

Marin, Ze­lens­kyi ja Putin joh­ta­vat kaikki eri tyy­lil­lä – yksi heistä tuo mieleen kissan, joka ottaa poik­keuk­set­ta joh­ta­juu­den koi­ras­ta