Sananvapaus on Venäjällä jäänyt täysin Kremlin jyrän alle. Ruuvia on kiristetty asteittain äärimmilleen vuonna 2022 alkaneen hyökkäyssodan jälkeen.
Ensin kiellettiin Putinin hallinnolle kriittiset mediat. Sitten suljettiin lähes kaikki sosiaalisen median kanavat.
Venäjän hallinto on sen jälkeen ottanut sensuurin käyttöön sotilaallisin perustein. Kriittisten mielipiteiden esittäjät tuomitaan terroristeina vankilaan.
Mietinnässä on myös journalismin kuluttamisen kriminalisointi.
Venäjän sananvapaustilanteen kurjuus nousi esille Oulussa torstaina pidetyssä sananvapausseminaarissa. Kalevan järjestämässä tilaisuudessa olivat puhumassa kahden maanpaossa olevan venäläisjulkaisun päätoimittajat.
Novaja Gazetan päätoimittaja Kirill Martynov kertoi, että parhaillaan 27 toimittajaa viruu Venäjän vankiloissa. Poliittisia vankeja maassa on tuhansia. Martynovia itseään odottaisi Venäjällä vankilatuomio, jos hän palaisi kotimaahansa.
Venäläinen media elää tämän vuoksi maanpaossa. Novaja Gazeta Europa -lehteä tehdään Latvian Riiassa. Ivan Kolpakovin päätoimittamaa Meduzaa puolestaan Riiassa ja Berliinissä.
Yli 2000 mediatyöntekijää on jättänyt kotimaansa ja tekee riippumatonta journalismia maanpaossa. Sen tekemisen rahoitus perustuu pääosin lahjoituksiin.
Kumpikaan päätoimittajista ei näe paljon valoa Venäjän tilanteessa. Sodan loppuminen ei ole näköpiirissä. Pikemmin edessä voi olla sodan eskalaatio.
Pessimismistä huolimatta Kolpakov ja Martynov kollegoineen jatkavat. Miksi?
Heillä on missio, tehtävä. Se on lisätä apatiaan vajonneen kansan toivoa Venäjällä.
Sananvapaus on suuri ja juhlava sana. Oikeus ilmaista mielipiteitä, jakaa tietoa ja käydä avointa keskustelua ilman pelkoa rangaistuksesta tai sensuurista on olennainen edellytys toimivalle demokratialle.
Ylätason sanat sananvapaudesta ja demokratiasta on hyvä kääntää sille kielelle, jota mahdollisimman moni ymmärtää.
Sananvapaus tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että ihmisillä on oikeus tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Miten heidän lähiympäristönsä rakentuu, mitä maailmalla tapahtuu ja miten se ihmisiin vaikuttaa? Miten valtaa käytetään ja mihin verorahoja käytetään?
Demokratia yhtä lailla on vain väline sille, että ihmiset voivat rakentaa elämäänsä turvallisesti ja heillä on mahdollisuus valintoihin. Se on tae sille, että voi elää omannäköistä elämää.
Viime ajat ovat osoittaneet, että sekä sananvapaus että demokratia ovat kuin kaivo. Niiden arvon huomaa vasta kun ne puuttuvat.
Uhkat eivät ole vain Venäjän kaltaisissa autoritaarisissa maissa.
Sananvapaus ja sen mahdollistama demokratia ovat kaikkialla hauraita rakenteita. Molemmat perustuvat ihmisten väliseen luottamukseen. Kun se rapautuu, ovat sekä sananvapaus että demokratia vaakalaudalla.
Yhdysvalloissa todistetaan parhaillaan sitä, että demokratian rakenteet horjuvat ja sananvapaus on uhattuna. Kun niin käy demokraattisilla perinteillä ylpeilevässä suurvallassa, se on hätähuuto.
Euroopassa sensuuri nostaa päätään muun muassa Unkarissa ja Slovakiassa.
Voimme Suomessa – yhdessä sananvapauden mallimaassa – olla tyytyväisiä omaan tilanteeseemme.
Herpaantumiseen ei silti ole varaa.
Otetaan esimerkki. Suomen julkisuuslainsäädännön mukaan kaikki viranomaisten asiakirjat ovat julkisia. Viranomaiset pyrkivät silti usein estämään tai ainakin viivyttämään tiedon saantia.
Media joutuu toistuvasti turvautumaan byrokraattisiin tietopyyntöihin selvittäessään kansalaisille tärkeitä asioita.
Tiedotusvälineiden mahdollisuuksia hoitaa sananvapauden ydintehtävää heikentää myös median taloudellinen ahdinko.
Ammattitoimittajien määrä on pudonnut Suomessa dramaattisesti. Se on omiaan heikentämään sananvapautta eli ihmisten oikeutta saada tietoa siitä, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.
Venäjän rinnalla toki olemme tässä suhteessa yhä etuoikeutettuja. Arvostetaan sitä.