Jokin aika sitten olin oman opinahjoni juhlissa, kun kyseisen oppiaineen opetus yliopistossa täytti sata vuotta. Tässä kohtaa ei ole oleellista, mikä on ala ja mikä oli yliopisto. Oleellista oli tilaisuuden tunnelma.
Juhlapuheissa päivän mittaan kerrottiin, mikä alan tulevaisuus on. Se on hankala. Vähennysuutisia oli tullut silläkin viikolla ja lisää arvattiin tulevan. Kaikki on käymässä ahtaammaksi, missään ei näy kunnolla kasvua, koko alan luonne ja toimintatavat olivat murroksessa.
Mutta juhlapuheissa kerrottiin myös, että olemme olleet täällä sata vuotta ja olemme kyllä vielä toisetkin sata, olemme väkevästi luoneet, rakentaneet ja puolustaneet tätä yhteiskuntaa ja niin teemme vastakin, ja että ei koskaan ole ollut aikaa, jolloin ei olisi muutoksia.