Koulupuvut olivat osa arkeani, kun kasvoin Bangladeshissa. Jokainen oppilas pukeutui samalla tavalla: siisti valkoinen paita, sininen hame tai housut, mustat kengät.
Vaatteet eivät olleet vain osa koulun sääntöjä, vaan ne loivat ympärillemme hiljaisen ymmärryksen: me kaikki olemme samanarvoisia. Me olimme ennen kaikkea oppilaita. Ei rikkaita tai köyhiä, ei muodikkaita tai ei-muodikkaita.