Vajaan miljoonan euron vuosittainen kulu vastaan lupaus paljosta hyvästä vuosikymmenten päässä.
Siinä tiivistetysti kysymys, johon Oulun, Kempeleen ja Limingan päättäjät joutuvat pian ottamaan kantaa.
Kyse on lähijunaliikenteen käynnistämisestä Oulusta etelään. Liikenne- ja viestintävirasto Traficom kilpailuttaa parhaillaan junaliikenteen vuodesta 2031 alkaen. Kunnille avautuu mahdollisuus ostaa ja järjestää omaa paikallisjunaliikennettä.
Vaikka taajamajuna puksuttaisi vasta ensi vuosikymmenellä, kunnilta odotetaan päätöstä kilpailutukseen mukaan lähtemisestä huhtikuun loppuun mennessä. Jos nyt jää kyydistä, seuraava tilaisuus tulee mahdollisesti vasta 2040-luvulla.
Vahvimpana vaihtoehtona on pohjoispohjalainen sovellus tunnin junasta. Oulun ja Limingan välinen juna kulkisi käytännössä tunnin välein. Nykyliikenteen päälle tulisi 16 vuoroparia.
Kustannusarvio lähiliikenteen lisäämiselle olisi reilut kolme miljoona euroa vuodessa. Kunnille jäisi tästä nettomääräisesti maksettavaksi noin kaksi miljoonaa. Summa on tarkoitus jakaa tasan kolmen kunnan kesken.
Oulun, Kempeleen ja Limingan välillä on runsaasti ristikkäistä työmatkaliikennettä. Myös koululaisia kulkee kuntarajojen yli.
Osa tästä liikenteestä ohjattaisiin autoista ja linja-autoista raiteille. Juna on nopea ja ilmastoystävällinen vaihtoehto.
Junayhteyksien parantamista on aikoinaan lähdetty edistämään juuri ilmastosyistä. Tänä päivänä myös kukkaro ohjaa ihmisiä auton ratin takaa joukkoliikenteeseen.
Hormuzinsalmen sulkeminen on viime viikkoina nostanut esiin fossiilisiin polttoaineisiin liittyviä riskejä. Autoilu voi maailman myrskyjen myötä kallistua hetkessä tuntuvasti.
Ratkaisu lähijunaliikenteestä ei ensi sijassa ole kysymys siitä, millä keinoin ihmiset liikkuvat kuntien välillä ja sisällä. Kyseessä on ilmastosyiden ohella muutkin isommat asiat.
Sujuvat liikenneyhteydet vaikuttavat merkittävästi tulevaan maankäyttöön ja kaupunkirakenteen kehittämiseen. Tulevien junan pysäkkien läheisyyteen voidaan kaavoittaa tiiviisti asuin- ja työpaikkarakentamista.
Raideliikenne vie vähemmän tilaa kuin autoliikenne. Pysäköintiongelmat helpottuvat ja katutilaa vapautuu.
Lähijunaliikenteeseen olennaisesti kuuluvaa liityntäliikennettä tukevat Oulun seudulla vahva pyöräilykulttuuri ja hyvät pyörätiet.
Pääkaupunkiseudun takavuosien kokemusten mukaan junaradan varren asuntojen hintakehitys on ollut selvästi parempaa kuin muualla.
Tampereella on samat kokemukset. Siellä käynnistyi raitiovaunuliikenne 2021. Ratikan läheisyys on jo nostanut asuntojen arvoja raideyhteyksien lähistöllä.
Raiteisiin laitetaan nyt joka tapauksessa paljon rahaa. Valtio investoi noin 30 miljoonaa euroa Oulun ratapihan remonttiin ja noin 200 miljoonaa Oulu–Liminka-kaksoisraiteeseen. Juuri kaksoisraide luo hyvät edellytykset lähijunaliikenteelle.
Junaliikenne Oulusta Haaparantaan on starttaamassa pian, ja suunnitteilla oleva Rail Nordica toisi eurooppalaisen raideleveyden Pohjois-Suomeen.
Oulussa tehdään jo asioita, jotka tukevat lähijunaliikenteen käynnistymistä. Ratapihaa parannetaan ja juna-aseman ympäristössä on käynnistymässä jättimäiset rakennusprojektit monitoimiareenan ympärille.
Kolmesta kunnasta epäilevimmin lähijunaan on suhtauduttu Kempeleessä, vaikka siellä on vähitellen opittu käyttämään kunnan omaa seisaketta. Sen kävijämäärät ovat jo pitkään olleet nousussa.
Kempeleessä on pelkoja siitä, että Liminka ja Oulu hyötyvät enemmän lähijunaliikenteestä, jolloin samansuuruiset maksuosuudet eivät ole reiluja.
Maankäyttöön ja kiinteistöjen arvoihin liittyvät isommat hyödyt tulevat esiin vasta vuosikymmenten kuluessa. Lähijunaliikenne taas alkaa takoa kuluja heti käynnistyttyään. Se haastaa päätöksentekoa.
Valtuusto päättää Kempeleessä lähijunaliikenteeseen osallistumisesta 20. huhtikuuta. Limingassa ja Oulussa valtuustot ovat koolla 27. huhtikuuta.
Silloin mitataan, onko päättäjillä rohkeutta ja uskoa koko seutukunnan kukoistavaan tulevaisuuteen vai sorrutaanko lyhytnäköiseen kamreeriajatteluun.