Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Lapsen arvo ei saa riippua ai­kuis­ten jak­sa­mi­ses­ta

Kiitos Luukas Alarannalle tärkeästä kirjoituksesta ”Suomessa lapset maksavat aikuisten huonosta olosta” (Kaleva 17.11./Lukijalta). Bussissa, kaupassa ja ravintolassa tapahtuvat kohtaamiset hätkähdyttivät. Millaisen viestin haluamme lapselle välittää: oletko tervetullut yhteiseen tilaan vai oletko täällä muiden tiellä?

Alarannan esimerkit kutsuvat tarkastelemaan omia asenteitamme. Yksittäisistä kohtaamisista ei kuitenkaan pidä tehdä päätelmää kaikkien suomalaisten lapsikielteisyydestä. Olennaisempaa on kysyä, miten rakennamme yhteiskuntaa, jossa lapsella on tilaa kasvaa ja vanhemmalla mahdollisuus saada tukea.

Lapsimyönteisyyden pitää näkyä päätöksissä: perheiden toimeentulon turvaamisessa, saavutettavassa varhaisessa tuessa sekä päiväkotien ja koulujen riittävissä voimavaroissa. Työelämässä tarvitaan joustoa perheiden erilaisiin tilanteisiin. Kunnissa ja hyvinvointialueilla on kysyttävä, mitä ratkaisut merkitsevät lasten arjessa, ja kuultava myös lapsia itseään.

Aikuisten kuormitus on otettava vakavasti, mutta lapsen tehtävä ei ole kantaa siitä vastuuta tai tehdä itseään näkymättömäksi. Vanhemman tukemista ja lapsen oikeuksien puolustamista ei pidä asettaa vastakkain. Molemmille on oltava tilaa samassa keskustelussa ja samoissa päätöksissä. Vastuu ei voi jäädä vain väsyneen vanhemman tai yksittäisen kanssamatkustajan harteille.

Lapsuus ei ole vain valmistautumista aikuisuuteen, eikä lapsen arvo perustu hänen tulevaan hyötyynsä yhteiskunnalle.

Nuorten Ystävät ry:n toiminnassa asiantuntijamme tekevät laajasti työtä lasten, nuorten ja perheiden parissa. Esimerkiksi Vanhempien Akatemian toiminnassa tuemme vanhemmuutta ja perheiden arkea, kouluissamme tarjoamme vahvaa ja yksilöllistä oppimisen tukea, ja nuorille rakennamme polkuja osallisuuteen, opiskeluun ja työelämään.

Työmme lähtökohtana on ajatus, ettei kenenkään tarvitse ansaita paikkaansa yhteisössä pärjäämällä yksin. Lapsiperheiden kanssa työskennellessämme olemme havainneet, miten arvostuksen on ulotuttava myös lapseen, joka ei jaksa istua hiljaa, jonka tunteet kuohuvat tai joka tarvitsee muita enemmän tukea.

Turvalliset rajat ja muiden huomioon ottamisen opettelu kuuluvat kasvatukseen. Niitä voi ja pitää kuitenkin opettaa lasta kunnioittaen, ei häpäisemällä tai sulkemalla ulkopuolelle. Lapsi vasta opettelee säätelemään tunteitaan ja toimimaan myös hankalan olonsa kanssa. Jos se on meille aikuisillekin välillä vaikeaa, miksi odotamme lapselta enemmän kuin itseltämme?

Parhaillaan 16.–22.11. vietettävän Lapsen oikeuksien viikon teemana on Jokainen lapsi on arvokas. Se nostaa esiin lapsen oikeuden arvokkuuteen: jokainen lapsi ja nuori on arvokas omana itsenään ja ansaitsee arvostavaa kohtelua. Lapsuus ei ole vain valmistautumista aikuisuuteen, eikä lapsen arvo perustu hänen tulevaan hyötyynsä yhteiskunnalle.

Alarannan kysymykseen siitä, kenen pitäisi muuttua, on syytä vastata myös yhteiskuntana. Tarvitsemme ystävällisiä kohtaamisia, mutta yhtä lailla lasten oikeuksia kunnioittavia päätöksiä ja tukea ennen kuin perheen voimat loppuvat. Seuraava askel voi olla pieni: hyväksyvä katse, rauhallinen sana tai hienotunteinen avuntarjous. Lapsen ei tarvitse ansaita oikeuttaan kuulua joukkoon. Meidän aikuisten tehtävä on tehdä sille tilaa.

Riitta Alatalo

kehittämispäällikkö, Vanhempien Akatemia, Nuorten Ystävät ry