Mitä kouluja Oulusta suljetaan lähivuosina? Keskustelu asiasta pääsee kunnolla käyntiin ensi keskiviikkona, kun viranhaltijoiden esitys kaupungin palveluverkon uudistamisesta julkistetaan.
Oulun sivistys- ja kulttuurijohtaja Mika Penttilä arvioi viime keväänä Kalevassa, että jopa kymmenkunta koulua voi olla lopettamisuhan alla lasten määrän vähenemisen vuoksi.
Kun viranhaltijat ja poliitikot miettivät kouluratkaisuja, he joutuvat katsomaan ennen muuta sitä, missä tulevat koululaiset asuvat. Niinpä mekin teemme nyt niin.
Koululaisten määrä muuttuu Oulun kaupunginosissa varsin epätasaisesti vuoteen 2034 mennessä.
Väestöennusteen mukaan eniten koululaisia menettää Kaakkurin suuralue, missä peruskouluikäisten lasten määrä vähenee nykyisestä noin 2 100:sta reiluun 1 200:aan.
Muutos Kaakkurin kulmilla on Oulun suurin sekä prosentteina että lasten määrällä mitattuna. Se mitä Kaakkurissa tapahtuu, selittää yksinään yli neljänneksen Oulun kouluikäisen väestön hupenemisesta.
Ylikiimingissä lasten määrän ennustetaan vähenevän melkein yhtä jyrkästi kuin Kaakkurissa. Siellä nykyinen vajaan 500:n koululaisen määrä on painumassa alle kolmeen sataan ensi vuosikymmenen puoliväliin mennessä.
Koululaisten määrä vähenee jyrkästi myös Höyhtyän, Jäälin, Haukiputaan, Oulunsuun, Kellon ja Puolivälinkankaan suuralueilla.
Haukiputaalla muutos on myös lukumääräisesti huomattavan iso, kun vajaan 1 900:n peruskouluikäisen lapsen määrä vähenee yli viidellä sadalla.
Kiimingin, Myllyojan, Kaukovainion, Koskelan, Myllyojan, Oulunsalon ja Korvensuoran suuralueilla koululaisten määrä vähenee maltillisesti, eli noin 10–20 prosenttia nykyisestä.
Monilla näistä alueista peruskouluikäisten määrät ovat niin suuria, että pienempikin prosentti tarkoittaa äkkiä yhden keskikokoisen koulun kokoista muutosta lapsiluvussa.
Myös Kaijonharjun ja Yli-Iin suuralueilla 7–15-vuotiaiden määrä vähenee noin kuudesosalla nykyisestä, mutta se tarkoittaa yhteensä vain noin sadan lapsen muutosta.
Maikkulan, Pateniemen ja Sanginsuun suuralueilla koululaisten pysynee suurin piirtein nykyisellään.
Oulusta löytyy myös lapsimääräänsä kasvattavia alueita. Selvimmin tässä erottuu Hiukkavaaran suuralue, jossa on nykyään noin 1 300 peruskouluikäistä, mutta vuonna 2034 jo lähes 1 800.
Tuiran suuralueella lapsimäärän ennustetaan kasvavan nykyisestä vajaasta 500:sta joillakin kymmenillä. Myös keskustan suuralueella lapsimäärään ennustetaan hienoista nousua.
Nuottasaaren suuralueella lasten määrä kasvaa prosentuaalisesti Oulun nopeimmin. Lapsia on siellä kuitenkin niin vähän, että muutos on lukumääräisesti vain muutamia kymmeniä.
Eri alueiden lapsimäärän muutoksista ei voi vetää suoria johtopäätöksiä siitä, mitä kouluja Oulussa esitetään suljettavaksi.
Kouluverkkoratkaisuihin vaikuttaa moni muukin tekijä, kuten koulurakennusten kunto ja koulumatkojen pituus. Koulujen sijoittelussa on huomioitava myös muut palvelut, kuten päiväkotien, nuorisotalojen ja kirjastojen sijoittelu.
Kouluverkkoratkaisut eivät ole koskaan pelkkää matematiikkaa, vaan niihin liittyy aina myös politiikkaa.
Lähikoulu on tärkeä tekijä, kun lapsiperheet etsivät uutta kotia. Koulun menetys voikin alentaa koko asuinalueen arvoa ja elinvoimaa.
Kyse on jäljelle jäävien lasten koulunkäyntimahdollisuuksista, mutta myös asukkaiden kiinteän omaisuuden arvosta. Siksi koulujen lakkauttamispäätökset ovat päättäjille erityisen vaikeita.
Vaikka koululaisten määrä hupenee Oulussa, kaupungin keskustassa ja sen lähistöllä peruskouluikäisten määrä ennemmin lisääntyy kuin vähenee.
Ilmiö kytkeytyy maahanmuuttoon ja näkyy muuallakin kuin Oulussa, selittää aluekehitykseen erikoistuneen MDI:n johtava asiantuntija Rasmus Aro.
– Maahanmuutto kohdistuu pääsääntöisesti keskusta-alueille sekä vanhoihin lähiöihin, joissa asuntojen hinnat ovat huokeat, mutta ympäristö on kaupunkimainen, Aro sanoo.
– Maahanmuuttajaryhmissä on korostuneen paljon lapsiperheitä, jotka asuvat huomattavan usein kerrostaloasunnoissa, koska se on heille helpoiten saavutettava asumisen muoto, hän jatkaa.
Aron mielestä kaupunkien keskustat ovat eräänlaisia peilikuvia vanhoille pientalolähiöille.
Uusiin lähiöihin muuttaa kerralla paljon lapsiperheitä, mutta vanhemmat eivät muuta lasten varttuessa heti pois. Ilman täydennysrakentamista voi käydä niin, että uusille lapsiperheille ei löydy asuntoja, jolloin lapsimäärät kääntyvät jyrkkään alamäkeen.
– Monissa kaupungeissa keskustoissa voi kuitenkin olla täydentävää rakentamista, mikä tuo sinne uusia asukkaita, joista osa on lapsiperheitä, Aro sanoo.
Suomalaiskaupunkien keskustoissa on perinteisesti asunut verrattain vähän lapsiperheitä lähiöihin verrattuna.
– Kun lähtötaso on matala, niin maltillinenkin lapsiperheiden muutto nostaa helposti lasten määrää, Aro pohtii.
Mutta mikä selittää eroja Oulun kaupunginosien välillä? Päällisin puolin toisiaan muistuttavilla alueilla voi kouluikäisten määrä muuttua hyvin eri tahtiin.
– On aika normaalia, että keskustasta samalla etäisyydellä olevilla samankaltaisilla alueilla voi olla hyvinkin erilaista kehityskulkua. Tähän on moninaisia syitä, Aro kertoo.
Aro nostaa tässäkin kohti esiin täydennysrakentamisen, mutta selityksiä voi hakea myös syntyvyydestä.
– Syntyvyydessä saattaa olla yllättävänkin isoja alueellisia eroja, jotka linkittyvät väestön sosioekonomiseen rakenteeseen. Oulussahan syntyvyys on laskenut todella voimakkaasti, Aro sanoo.
Oulun syntyvyyslukujen erityisen jyrkkää alamäkeä voi yrittää selittää ainakin maahanmuuttajien määrällä ja lestadiolaisen väestön perhekoon pienenemisellä.
Lapsimäärän kehitys voi kertoa myös kaupunginosan maineesta.
– Lapsiperheet ovat erityisen herkkiä välttämään alueita, joilla on huono mainekuva, Aro kertoo.
Kaksi muuten samankaltaista lähiötä voivat kehittyä aivan eri suuntiin, jos toiselle niistä muodostuu paikallisten piirissä syystä tai toisesta heikko maine.
– Lapsiperheet välttelevät sellaisia alueita melkein kaikissa sosioekonomisissa luokissa, Aro sanoo.
Aron mukaan heikkomaineiset alueet ovatkin usein niitä, joissa lasten määrä vähenee nopeasti. Aro kuitenkin korostaa, että jonkun kaupunginosan huono maine ei välttämättä kerro totuutta alueesta.
– Tutkimuksissa on todettu, että kun huono mainekuva tarttuu alueeseen, siitä on vaikea päästä irti. Huono maine saattaa periytyä vaikka jostain 90-luvulta asti, vaikka todellisuus olisi jo muuttunut. Tällainen voi näkyä pitkään alueiden välillä.