Turvavyön merkkivalo palaa; laskeutuminen voi alkaa. Peltomaisemat tulevat näkyviin ja niiden keskeltä kohoaa unelmien kaupunki Rooma. Tunnelma on hiostava, mutta odottava.
Lentokentän edustalla ryhmäämme odottaa bussikuski, joka ei osaa englantia. Kielimuurista huolimatta pääsemme lopulta hostellillemme.
Kun kävelemme läpi Rooman kujien, huomaamme historian leijuvan ilmassa. Roomassa ei ole paikkaa, jossa historia ei näkyisi ja tuntuisi. Mukulakivikadut vievät 2000 vuotta taaksepäin hetkessä, vaikka alue olisi muuten nykyaikainen.
Kaupunkina Rooma ei tunnu samalta kuin muut, sillä suuria pilvenpiirtäjiä tai kauppakeskuksia ei näy.