Vesihuolto: Ve­si­joh­to­ver­kos­to ra­pis­tuu kaik­kial­la – lisää rahaa tar­vi­taan ve­si­huol­lon var­mis­ta­mi­seen

Tulipalot: Yksi henkilö me­neh­tyi Ka­la­joel­la roi­hun­nees­sa oma­ko­ti­ta­lon palossa

Re­hel­lis­tä raivoa äidin suusta – Oulun näyt­tä­möil­lä sii­pen­sä kas­vat­ta­nut Hanna Vah­ti­ka­ri repäisi arjen padotut tunteet kaik­kien näh­tä­vik­si

Vanhemmuuden tarkoitus ei ole tavoitella täydellisyyttä. Tunteet kuuluvat elämään ja nousevat nyt näyttämölle.

OULU

Millainen äidin pitäisi olla? Saako äiti olla temperamenttinen, impulsiivinen, järjetön ja ailahtelevainen, mutta silti hyvä äiti?

– Kun voisi puhua rehellisesti ja ilman tuomituksi tulemista. Kun ei hävettäisi niin paljon, että voi kertoa asioita, tiivistää käsikirjoittaja-ohjaaja-näyttelijä Hanna Vahtikari.

Hän ehti elää pitkään kotiäidin arkea kahden pienen lapsen seurassa, kunnes ääni pään sisällä kasvoi tarpeeksi suureksi.

– Tuli polttava tarve ja tunnelataus. Oli ryhdyttävä toimeen ja puhuttava minulle tärkeistä asioista, Vahtikari toteaa.

Hanna Vahtikari toivoo, että katsojat voivat kuunnella ja kohdella lempeämmin itseään. Kuin raivo äiti -teoksen kohtauksissa nähdään myös aviomies, säveltäjä-muusikko Marzi Nyman.
Hanna Vahtikari toivoo, että katsojat voivat kuunnella ja kohdella lempeämmin itseään. Kuin raivo äiti -teoksen kohtauksissa nähdään myös aviomies, säveltäjä-muusikko Marzi Nyman.
Kuva: Tanja Ahola

Henkilökohtaisista tarpeista ja huomioista käsin kasvoi näyttämöteos Kuin raivo äiti. Se puree arjen hillittömyyteen, äärirajoilla piilevään huumoriin, padottuun aggressioon ja kaiken venymisen takana loistavaan rakkauteen.

Eräässä kohtauksessa äiti lähtee lapsensa kanssa puistoon tapaamaan äitikaveria. Ohimennen jutellaan päivän kulusta. Äiti on yrittänyt saada aamulla pienelle lapselle vaatteita päälle. Vahtikarin mukaan kyseessä on aina suuri seikkailu, eli toisin sanoen aamu ei ole mennytkään putkeen.

– Äiti haluaa kertoa rehellisesti, että tämmöistä ja tämmöistä on tapahtunut, mutta ei uskalla, koska hävettää. Tällainen pukemistilanne koettelee varmaan monen vanhemman kärsivällisyyttä. Asioita opetellaan kantapään kautta, Vahtikari kertoo.

Katsojien mukaan Vahtikari haluaa lähettää armollisuutta. Sitä tarvitaan hänen mielestään paitsi vanhemmuudessa, myös omaan itseensä suhtautumisessa.
Katsojien mukaan Vahtikari haluaa lähettää armollisuutta. Sitä tarvitaan hänen mielestään paitsi vanhemmuudessa, myös omaan itseensä suhtautumisessa.
Kuva: Oulun teatteri

Tunteet piiloon ja pintaan

Vanhemmat kätkevät tunteitaan. Aika on Vahtikarin mukaan muuttunut jonkin verran, mutta äitiys ja viha eivät edelleenkään oikein kuulu yhteen.

– Esillä on täydellisiä ja hymyileviä äitejä ja lapsia, mutta on olemassa toinenkin puoli. Hymyn taakse on helppo peittää tunteita, mutta väitän, että kaikilla on tavalla tai toisella käsittelemätöntä materiaalia, joka purkautuu, Vahtikari huomauttaa.

Hän niputtaa yhteen tunnepareja, eli kahden aivan äärimmäisen tunteen ristiriitoja, jotka repivät toisiaan. Sisimmässä voi sykkiä esimerkiksi suru tai pelko. Pinnalla voi silti vallita pelkästään viha.

Pienten lasten vanhemmat eivät jää näiden tuntojen ja kokemusten kanssa yksin.

– Minut yllätti, kuinka universaali tämä aihe on. Tämä koskettaa ketä tahansa, jos uskaltaa katsoa peiliin, Vahtikari toteaa.

Katsojien mukaan Vahtikari haluaa lähettää armollisuutta. Sitä tarvitaan hänen mielestään paitsi vanhemmuudessa, myös omaan itseensä suhtautumisessa.

– Vanhemmuuden tarkoitus ei ole tavoitella täydellisyyttä. Se on aivan väärä lähestymistapa. Kaikki vanhemmat haluavat olla lapsilleen hyviä. Sillä pääsee jo tosi pitkälle. Toivon, että katsojat voivat seuraavan kerran vastaavassa tilanteessa kuunnella ja kohdella lempeämmin itseään, Vahtikari korostaa.

Ravistelua ja syviä tasoja

Siivet kasvoivat selkään Oulussa. Vahtikari valmistui teatterikorkeakoulusta vuonna 2005 ja sai alan ensimmäisen työpaikkansa Oulun teatterilta. Rakkaan kiinnityksen jälkeen hän on näytellyt ympäriinsä.

Nyt on kierroksessa hänen ensimmäinen käsikirjoituksensa ja ohjauksensa, jossa Vahtikari toki näyttelee itsekin. Muutamiin kohtauksiin heittäytyy myös aviomies, säveltäjä-muusikko Marzi Nyman, joka vastaa esityksen musiikista.

– Isolla pensselillä räiskitään menemään, mutta huumoria ja syvempiäkin tasoja löytyy. Tekijänä toivoo aina, että katsoja tulisi jollain lailla ravistelluksi, Vahtikari toteaa.

Näytelmä koostuu erilaisista kohtauksista, joita lauletut biisit rytmittävät. Oman teoksen ääni lähti syntymään kuin itsestään. Haaveissa se ehti olla pidempään.

– Täytyi löytyä tarpeeksi puhutteleva aihe, Vahtikari kertoo.

Näyttämöteos

Kuin raivo äiti on rehellinen kuvaus erään äidin elämästä.

Nähtävissä Oulun teatterilla tulevana viikonloppuna. Kestää tunnin ja 10 minuuttia.

Näyttämöteos sai ensi-iltansa keväällä 2019, jolloin se myytiin loppuun. Esitykset ovat kiertäneet sittemmin ympäri maata.

Käsikirjoitus ja ohjaus Hanna Vahtikari, sävellys ja äänisuunnittelu Marzi Nyman, näyttämöllä Hanna Vahtikari ja Marzi Nyman, valosuunnittelu ja videoprojisoinnit alun perin Anna Rouhu, mutta valot hoitaa nykyään Jere Kolehmainen, puvustus Riitta-Maria Vehman, lavastus työryhmä.

"Tämä koskettaa ketä tahansa, jos uskaltaa katsoa peiliin."
Hanna Vahtikari
käsikirjoittaja-ohjaaja-näyttelijä