Turun tauti tarkoitti 1960–1980-luvuilla Turussa esiintynyttä rakentamisen, kaavoituksen ja kunnallispolitiikan korruptiota, joka ilmeni erityisesti arvorakennusten purkuina ja rakennusliikkeiden poikkeuksellisen vahvana vaikutusvaltana Turun päätöksenteossa.
Kaupunkikuva muuttui huomattavasti. Oikeuttakin käytiin ja tuomioita tuli. Oikeustieteen professori Hannu Klamin ansiosta ilmiö nousi valtakunnalliseen tietoisuuteen ja nimitys Turun tauti jäi pysyvästi elämään.
Turun tauti on suomalaisessa kaupunkipolitiikassa varoittava esimerkki siitä, miten kunnallispolitiikka voi ajautua rakennusliikkeiden ohjaukseen ja kulttuuriperintöä menetetään nopeasti.
Sen luulisi opettaneen kaikkia kaupunkeja siitä, että kaavoitus ja suojelu vaativat läpinäkyvyyttä ja valvontaa.