90 vuotta täyt­tä­vä ou­lu­lai­nen Mikko Ki­vi­mä­ki pon­nis­ti opet­ta­jas­ta pan­kin­joh­ta­jak­si – "Kolmas vir­kau­ra­ni alkoi vaimon omais­hoi­ta­ja­na"

Nyt Kivimäellä on meneillään kolmas virkaura, kuten hän sitä itse leikkisästi nimittää.

– Olen vaimoni Sinikan omaishoitaja. Työuria minulla on ollut kolme ja ne poikkeavat hyvin paljon toisistaan, Kivimäki kertoo.

Monet yhteensattumat ovat muuttaneet Kivimäen elämän suuntaa jopa radikaalisti. Yksi merkittävä, mutta surullinen käänne oli perheen maa­tilan tuhoutuminen Seinäjoen Soukallajoella 1942.

– Tulipalossa tuhoutui kahden maatilan, meidän ja setäni, rakennukset. Meille jäi riihi ja sedälle sauna.

Kivimäen vanhempi veli, joka oli pyrkinyt ja hyväksytty oppikouluun, tarvittiin nyt isän avuksi jälleenrakentamisessa, joten koulu sai jäädä.

– Minusta piti kasvaa maatilan isäntä, mutta tulipalo muutti suunnitelman. Pääsin oppikouluun ja vanhempi veljeni kasvoi maatilan isännäksi.

Koulut Etelä-Pohjanmaalla käynyt Kivimäki suuntasi armeijan jälkeen Ouluun opiskelemaan ja valmistui opettajaksi ensimmäiseltä kurssilta Oulun väliaikaisesta opettajakorkeakoulusta 1955.

Vastavalmistuneen kansakoulun opettajan ensimmäinen työpaikka löytyi Haapavedeltä, kunnes kohtalo puuttui jälleen peliin.

Pohjoismaiden Yhdyspankin (PYP) Haapaveden konttorin silloinen johtaja Tatu Tikanmäki houkutteli pankissa asioineen Kivi­mäen hakemaan pankin markkinointitehtäviin Ouluun.

Opettajaksi juuri pätevöitynyt Kivimäki sai viran Oulusta ja jätti koulutyön, eikä sille tielle enää palannut.

Kivimäki muistelee 1960-luvun olleen aikaa, kun pankkien markkinoinnista ei julkisesti puhuttu mitään. Se oli paremminkin sellaista suhdetoimintaa.

Piiritarkastajasta Suomen Yhdyspankin (SYP) markkinointipäälliköksi edenneen Kivimäen työhön kuului muun muassa opintolainojen kauppaaminen opiskelijoille Oulun läänin alueella. Takaajiksi kelpasivat omat vanhemmat. Valtion takaamaa opintolainaa myönnettiin opiskelijoille ensimmäistä kertaa syksyllä 1969.

–  Opintotukia ei ollut, vaan opinnot rahoitettiin lainalla. Opiskelijat ottivat laina-asian erittäin positiivisesti vastaan. Nyt opintotuki on tärkeässä asemassa, eikä lainaa mielellään oteta.

Ura Yhdyspankissa eteni, kun Kivimäki aloitti pankinjohtajana Ylivieskan konttorissa 1979.

– Mietin, mitä tuli tehtyä, mutta onneksi SYPillä oli oma perusteellinen koulutus pankkityöhön Unitas-opistossa Helsingin Vuosaaressa.

Ylivieskassa pankinjohtajaa arvostettiin, kuunneltiin ja valtaakin oli, mutta sitä rajoitti kova pula rahasta.

Jälkikäteen Kivimäki harmittelee, ettei voinut rahoittaa hyviksi arvioituja rahoituskohteita.

– Pankit saivat Suomen Pankista rahaa velaksi tietyn limiitin puitteissa, ei yhtään enempää, hän kertoo.

1980-luvulla tilanne kääntyi päinvastaiseksi. Markkinat vapautuivat ja halvat valuuttaluotot astuivat mukaan pankkien luottovalikoimaan.

– Pankit möivät avokätisesti ulkomaan luottoja yrityksille, mutta myös yksityisille ihmisille, koska muuta rahaa ei ollut, Kivimäki sanoo.

Pankit tarjosivat valuuttalainoille maksullista suojaa devalvaation varalle eli maksullista terminointia, mutta useimmat luotonottajat eivät sitä halunneet.

– Meidän poliitikot sanoivat viimeiseen asti, ettei devalvaatiota tule, ja ihmiset uskoivat.

Kun Suomen markka devalvoitiin, siitä seurasi 1990-luvun alun lama ja pankkikriisi.

Kivimäki oli todistamassa ikäviä jälkiseuraamuksia SYPin Kajaanin konttorin johtajana.

Pankkimaailma on muuttunut totaalisesti Kivimäen ajoista. Entistä pankinjohtajaa hymyilyttää konttorit, joissa käteistä rahaa ei ole ollenkaan.

– Kuvaavaa on, että entistä työpaikkaani Ylivieskassa ei ole enää olemassa, ja Nordean Ylivieskan konttori toimii vain ajanvarauksella.

Eläköityminen vuoden 1994 alusta mahdollisti täyspäiväisen kesäasumisen toukokuusta syyskuuhun rakkaan vaimon kanssa Pyhäjärven rannalla sijaitsevalla Salttimäen kesäpaikalla kalastaen ja puutarhaa hoitaen.

Kivimäen matala bassoääni on yhä laulukunnossa, mutta kuoroharrastus muun muassa Pohjan Laulussa on jo jäänyt.

Oppinsa lauluun Kivimäki sai Keskipohjanmaan maakuntakuorossa. Muistossa on kuoron Pohjois-Amerikan kiertue vuonna 1962.

Legendaarinen kuoronjohtaja Ossi Elokas kertoi Amerikan-matkalla hommaavansa Kivimäen laulaja Matti Lehtisen oppiin.

– Kerroin Elokkaalle, ettei onnistu. Minulla oli vaimo ja kaksi pientä lasta Haapavedellä. Siihen jäi lauluopinnot, mutta harrastus jatkuu edelleen.