Kiitos Kari Peisa ripeästä kommentista Kalevan mielipidepalstalla 20.9. Siinä oli kuitenkin nähdäkseni muutama asiavirhe, jotka nyt osoitan.
Ensinnäkin, en mielipidekirjoituksessani (Kaleva 19.9.) ehdottanut, että meidän tulisi käyttää uutislähteinä Venäjän miehittämien alueiden tietotoimistoja, vaan yritin implikoida, että pelkästään länsimaisten uutistoimistojen käyttäminen tiedonlähteenä johtaa mielestäni vääristyneeseen kuvaan tilanteesta, koska länsimaat ovat puolueellinen osapuoli.
Toisekseen, toisin kuin annatte ymmärtää, Venäjä on saanut poliittista tukea muualtakin kuin Kiinalta ja Pohjois-Korealta. Vaikka enemmistö maailman valtioista on tuominnut Venäjän hyökkäyksen, niin jotakuinkin neutraalisti tai sovittelevasti konfliktiin suhtautuu tietojeni mukaan 31 valtiota. Sen lisäksi 14 valtiota (muun muassa Venezuela, Kuuba, Iran, Zimbabwe) puoltavat jollain tapaa Venäjää. Esimerkiksi Iranin presidentti on todennut, että Naton laajeneminen on ”uhka itsenäisten valtioiden eduille.” Mielestäni se, ettemme halua ottaa huomioon sitä, kuinka jotkut valtiot kokevat Naton laajenemisen uhkaavana, on ongelmallista.
Se, tuomitsiko Suomi Yhdysvaltojen suorittaman Irakin hyökkäyssodan 2003–2009 on hieman tulkinnanvaraista, sillä esimeriksi valtioneuvoston tiedotteessa maaliskuussa 2003 todettiin sodan olevan ”valitettava” ja että ”Voimankäyttö ilman turvallisuusneuvoston nimenomaista valtuutusta ei ole hyväksyttävää.” Mutta mikäli ymmärrän asian oikein, niin hyökkäystä ei voimakkain sanoin oikeastaan tuomittu.
Väitätte, että Venäjä on tehnyt sitä ja tätä toisesta maailmansodasta lähtien, jolloin mielestäni vääristelette sitä tosiasiaa, että se oli Neuvostoliitto silloin, joka teki sitä ja tätä, aina vuoteen 1991 saakka, jolloin se hajosi. Suurimman uhkaajansa hajottua Nato kuitenkin jatkoi laajentumistaan itään, Venäjän protestoinnista huolimatta, ja näin ollen se antoi kaikki syyt Venäjälle nostella kulmakarvoja. Kun Natoa pyrittiin laajentamaan Etelä-Kaukasiaan, seurauksena oli Georgian sota (2008), mutta siitä ei opittu mitään.
Ukrainan mahdollinen liittyminen Natoon oli Venäjälle ”punainen linja”. Toisin sanoen se oli casus belli, tämän Putin ilmaisi selkeästi. Näin ollen länsi ei joko ottanut tätä varoitusta tarpeeksi vakavasti, tai sitten se linja ylitettiin tahallisena provokaationa, koska haluamme pakonomaisesti edistää demokratiaa.
Lopuksi kirjoitatte, että ”Venäjämieliset katsovat, että täällä lietsotaan vihaa Venäjää kohtaan” ja sitten seuraavassa lauseessa myönnätte vihaavanne Venäjää, todistaen, että he katsovat oikein. Mutta vihalla ei rauhaa rakenneta.
Jarkko Harakka
Oulu