Piipahdin parisen vuotta sitten Oulussa eräässä pienessä kahvilassa, jossa oli seinällä Ukrainan lippu. Koska kahvilassa oli melko hiljaista, totesin kahvia hörppiessäni kasöörille, että sodassahan muuten molemmat puolet tuottavat omaa propagandaansa. Se on sodan luonne.
Kasööri tivahti: ”Niin, mutta Ukrainan propaganda on parempaa!” Mielestäni mielenkiintoinen esimerkki ajan hengestä.
Tullaan ajassa eteenpäin tähän syksyyn. Kuuntelen oululaista kulttuuripodcastia, jossa kulttuurivaikuttaja totesi, että Ukrainan konflikti ”tuntuu hyvin mustavalkoisena”, ja että hän ”hyväksyy Ukrainan propagandan”. Keskustelussa todettiin myös, että propaganda ei aina välttämättä ole huono juttu.
Mielestäni minkäänlaisen propagandan pitäminen hyväksyttävänä on kyseenalaista, sillä propaganda on perinteisesti eräänlainen manipulaation muoto, ja sen tarkoitus on ohjata mielipiteitä. Propaganda on luonnoltaan sellaista viestintää, joka pyrkii ohittamaan järjellisen ajattelun, ja pyrkii herättämään tunnereaktion ihmisessä. Propaganda saa tuntemaan pelkoa tai vihaa. Tunteilla reagoiminen taasen voi johtaa huonoon päätöksentekoon.
Koen, että elämme jonkinlaisessa propaganda-Suomessa, jossa Ukrainan sodan uutisointi on ollut mielestäni kapeakatseista. Hyväksymme Ukrainan ja sen liittolaisten tuottaman propagandan ”ainoana oikeana tietona”, ja siten näemme vain yhden puolen asiasta, ja samalla äimistelemme, kuinka esimerkiksi Intia voi olla konfliktin suhteen neutraali.
Välillä tuntuu, että jos omia poliitikoita tai ulkopolitiikkaa kritisoi, niin sitä pidetään jotenkin epäisänmaallisena, vaikka se on normaalia avointa demokratiaa. Poliitikoille on erittäin kätevää, jos kaikki vastarannan kiisket voidaan leimata Venäjän kätyreiksi, ja lisääntyvä vainoharhaisuus myrkyttää keskusteluilmapiirin.
Populistiset poliitikot käyttävät tilannetta hyväkseen lietsomalla vihaa, koska se myy, ja ulkoinen vihollinen on oiva tapa saada huomio pois sisäpolitiikasta ja huonosta taloustilanteesta. Yleisönosastoilla kansa vaatii, että Venäjän aggressio on pysäytettävä vaikka voimalla, jos ei muuten.
Harvalle muistuu mieleen, että suora konflikti Naton ja Venäjän välillä voisi merkitä ydinsotaa. On kuin ihmiset olisivat unohtaneet kuinka hirvittävä katastrofi sota on, joten he eivät pelkää sitä. Tai sitten he voivat niin pahoin, että toivovat sitä.
YK:n alaisen HRMMU:n (Human Rights Monitoring Mission in Ukraine) heinäkuussa 2025 julkaistun raportin mukaan Venäjän hyökkäyssodassa Ukrainaan on kuollut koko sodan aikana vähintään 13 580 siviiliä.
Vertailun vuoksi Irakin vapauttamisoperaatiossa (2004–2009), josta vastasivat Yhdysvallat ja länsimainen ”Halukkaiden Koalitio”, kuoli Wikileaksiin vuodettujen Yhdysvaltain armeijan kenttäraporttien mukaan vähintään 66 081 siviiliä. Emme kuitenkaan ymmärtääkseni varsinaisesti tuominneet yhtään länsimaata, mutta tuomitsemme Venäjän, koska luulen, ettemme halua nähdä pahaa omassa toiminnassamme.
Jarkko Harakka
Oulu