Jarkko Harakka kirjoitti ”Koen, että elämme jonkinlaisessa propaganda-Suomessa, jossa Ukrainan sodan uutisointi on ollut mielestäni kapeakatseista. Hyväksymme Ukrainan ja sen liittolaisten tuottaman propagandan "ainoana oikeana tietona", ja siten näemme vain yhden puolen asiasta, ja samalla äimistelemme, kuinka esimerkiksi Intia voi olla konfliktin suhteen neutraali.” (Kaleva 19.9./Lukijalta).
Ukrainan sodan uutisointi noudattaa suurelta osin länsimaisten medioiden antamaa informaatiota, se on selvä. Mutta miten muuten voisimme saada informaatiota Venäjän toimista Ukrainassa. Venäjä hallitsee miehittämiään alueita Ukrainassa sotilasdiktatuurilla, jossa toimittajilla ei ole mitään mahdollisuutta toimia.
Venäjän median tuottamaa propagandaa tulee kyllä jatkuvasti esille ainakin iltapäivälehtien lööpeissä. Se nyt on vaan niin naurettavan läpinäkyvästi täyttä puppua. Sen sijaan että väitetään informaatiota yksipuoliseksi, kerrottaisiin sitten faktoihin perustuvaa muunlaista informaatiota.
Emme me kyllä kauheasti ihmettele, miksi Intia tai esimerkiksi monet Afrikan maat ovat Venäjän hyökkäyssodan suhteen neutraaleja. Kyllä taloudellinen yhteistyö, öljy ja maan sijoittuminen ovat riittävät selitykset asialle. Poliittista tukea Venäjälle tässä sodassa on kuitenkin tullut lähinnä vain Kiinalta ja Pohjois-Korealta.
Yhdysvaltain suorittama hyökkäyssota Irakiin 2003 tuomittiin useimpien EU:n maiden toimesta, myös Suomen. Tuota hyökkäystä edelsi kuitenkin Lähi-idän terrorismin invaasio Yhdysvaltain mantereelle.
Euroopasta, saati Ukrainasta ennen Venäjän (2014, 2022) hyökkäystä ei ollut kohdistunut minkäänlaista aggressiota Venäjän valtiota kohtaan. Kuitenkin Venäjä toimi kuten se on toiminut jatkuvasti toisesta maailmansodasta lähtien. Se on aina hyökännyt naapurivaltioihin armeijoineen perustellen lähinnä omille kansalaisilleen syötetyllä propagandalla jostain kuvitellusta hyökkäysuhasta Venäjää vastaan. Tai sitten esitetään syytökset venäläisten kansanmurhasta natsien ja fasistien hallinnoimassa naapurivaltiossa. Näin tapahtui Suomessa, Baltiassa ja Puolassa toisen maailmansodan aattona, ja näin on tapahtunut sen jälkeen suurin piirtein 10 vuoden välein (Unkari, Tšekkoslovakia, Afganistan, Tšetšenia, Georgia) ennen Ukrainaan tunkeutumista.
Kun Neuvostoliitto hajosi 1990-luvun alussa, Venäjä toivotettiin ilomielin normaalien oikeusvaltioiden joukkoon. Näin Venäjä toimikin aluksi, asioista sovittiin ja kirjoitettiin valtioiden välisiä sopimuksia. Tuolloin Venäjä muun muassa sitoutui ETYJin puitteissa uuteen eurooppalaiseen turvallisuusjärjestykseen, jossa suvereenit valtiot saavat itse valita omat turvallisuusjärjestelynsä, eli liittoutuvatko ne vai ei ja kenen kanssa. Venäjä rikkoi räikeästi tätä sopimusta hyökkäämällä Ukrainaan.
Venäjämieliset katsovat, että täällä lietsotaan vihaa Venäjää kohtaan. Kaiken edellä kuvatun jälkeen on aika vaikeaa olla vihaamatta Venäjää.
Kari Peisa
Tyrnävä