Jarmo J. Husso sanoo ylpeyttä äänessään olevansa avojalakanen oululainen. Pukumiehen entinen toimitusjohtaja ja kokoomuksen Oulun kaupunginvaltuutettu kasvoi Toivoniemessä kerrostalossa, jossa asui 102 lasta.

Vähän vanhempana hän kuului Tuiran jengiin, 300-päiseen porukkaan, joilla oli kaikilla samanlaiset mustat nahkarotsit.

Maalaiselämää Husso sai maistaa, kun vietti kesät Haukiputaan Martinniemessä sedän ja tädin maatilalla heidän "poikanaan".

– Sekä Tuirassa että Martinniemessä sain käydä kummassakin omanlaistaan sosiaalista koulua. Martinniemessä opin aidot työnteon peruspilarit. Siellä piti tehdä kaikki maatalon työt, vaikka pitkätukkaista kaupunkilaispoikaa valkoisissa jameksissaan katsottiinkin joskus pitkään, Husso selostaa pohjakoulutustaan.

Hän ajautui vaatealalle jo lukioaikana. Äiti vinkkasi kysymään kesätöitä tavaratalo L. Kelan johtajalta Lauri Kelalta, vaikka tuolloin koululaisten työnteko ei ollut kovin tavallista.

– Juuri siihen aikaan tulivat Suomeen merkkifarkut kuten Beavers ja ensimmäiset Levikset sekä Remu & Hurriganes niiden keulakuvana. Nuorisomuodin merkkitietoisuus nousi. Perustimme nuoriso-osasto Pillikintun, jonka nimen muuten minä keksin. Siltä tieltä ei ollut enää paluuta. Siitä lähtien olen ollut kaupan tiskin takana.

Husso nauraa vaatettaneensa rippipukuihin ainakin kolmen sukupolven ihmiset. Hän sanoo, että vaateala sopi hänelle erinomaisesti. Sai olla parrasvaloissa eikä voinut piiloutua nurkkiin.

Tärkein vaihe työurassa oli Pukumiehessä vuosien ajan, ensin varatoimitusjohtajana ja sitten toimitusjohtajana. Hän ehti jäädä eläkkeelle ennen kuin liike lopetti Kauppurienkadulla, muutti kauppakeskus Valkeaan ja sulautettiin Sokos-ketjuun.