Kirjailija Pekka Juntti juoksutti mielipiteessään tuulivoiman luontohaitat kaikkien nähtäville kuin Väylä vetensä Perämereen (Kaleva 10.7./Lukijalta).
Meillä Kainuussa, joka on niin idässä, että sijaitsee samalla tavalla pohjoisessa, jolla Juntti kuvaa luonnonvarojen riistoa syrjäseutujen historiassa, makustellaan samaa kekkoskehitystä paikallisella tervan, uraanin ja elohopean vivahteella.
Kun on yli kaksisataa vuorokautta puoleentoista vuoteen kompuroinut kainuulaisten metsäpeurojen perässä moton murhaamassa luonnossa, ja sitten laskee heinäkuun kahden asteen komeassa yöusvassa pieneltä suoluonnonsuojelualueelta kuvaamalta videoltaan neljäkymmentäkahdeksan välkkyvää tuulimyllyä piirtymässä vasten oranssina kuulottavaa kesäyön taivasta, näkee välähdyksen Juntin aiheesta kritisoimasta vihersiirtymäutopiasta.
Kuten Juntille myös minulle sopii, että kaikki pääsevät heti nauttimaan haitattomasta (tai puhtaasta, kuten Henripekka Kallio sitä analyysissaan Kalevassa 7.7. kutsuu) tuulisähköstä, kun se haitattomuus näytetään rakentamalla ne myllyt sinne, missä ihmiset ja teollisuus ovat, eikä sinne, missä eläimillä on vielä edes jotain, jota etäisesti kutsua elintilaksi.
Juntti nostaa esiin tuulivoiman haitat maakotkille Oulujoen pohjoispuolella, ja Oulujoen eteläpuolella haitat kärsii metsäpeura, kuten toin esiin Kalevassa 19.2.2025. Metsäpeura luokitellaan Suomessa silmällä pidettäväksi lajiksi, mutta tuulivoimarakentamisen vuoksi peurasta on kertalinttuulla tulossa erittäin uhanalainen.
Tuulivoimateollisuus on infrastruktuurirakentamista, joka vakavasti lisää luontokatoa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa on laskettu tuulivoiman olevan kaikkein haitallisin energiantuotantomuoto energiantuottamiseen tarvittavalla maapinta-alalla laskettuna. Vain biomassan tuottaminen energiaksi, eli esimerkiksi metsien polttaminen lämmöksi, on haitallisempaa.
Henripekka Kallion vaalima teollisuuden halpa sähkö on sitä, koska teollinen kuluttaja ei maksa haitoista täyttä hintaa. Ne jäisivät sen jonkun maksettavaksi. Sinun, minun ja luonnon. Ihmisten tuijotellessa lumoutuneena roottoreiden napoja kuin omiaan nielisi energiantuotantomolokki peuroja ja kotkia kuin Kemin sellutehdas puuta.
Täällä Kainuussa märkä kesä on valanut sen ajan etevimpää poliittista ajattelua edustaneessa valtavassa teollisessa investointiaallossa aivan kaikkialle kaukaisimpiin perähikiöihin saakka auratuista metsäojista vetensä juuri tähän minun järveeni, ja nyt se kukkii myrkkyjä. Niin on käynyt vesistössä ylemmässä ja myös alemmassa. Vain pöljä olisi mennyt saunasta uimaan.
Minä olen tuulivoiman kanssa ennemmin Juntti kuin pöljä. Ole sinäkin.
Antti Haataja
kirjailija, valokuvaaja, Sotkamo/Sipoo