Toimittaja Henripekka Kallio haaveili analyysissaan (Kaleva 7.7.), miten presidentti Urho Kekkonen laittaisi nykyhallituksen energia- ja ilmastosuunnitelmat ruotuun. Kallion mukaan linjaukset vaikeuttavat maatuulivoiman rakentamista ja pysäyttävät yhden kansantalouden tärkeimmistä kasvumoottoreista.
Hän kirjoittaa, että Kekkosen vuonna 1952 julkaisema pamfletti Onko maallamme malttia vaurastua johti valtiovetoiseen talouspolitiikkaan, jossa työtä ja hyvinvointia luotiin eritoten Pohjois-Suomen luonnonvaroista. ”Tämän politiikan hedelmiä nautitaan pohjoisessa yhä”, Kallio kirjoittaa.
On totta, että kekkoshedelmää pohjoisessa niellään. Maku on harvojen mieleen. Tuotteessa on dieselöljyn, keittyvän sellun ja käännetyn turpeen haju, mutta maku muistuttaa enemmän kesäauringossa vihertyneen, seisovan jokiveden ja vatsallaan kelluvien lohien yhdistelmää.
Se kekkostelu, mistä Kallio edistyshenkisin sanankääntein unelmoi, tarkoitti pohjoisen vesi- ja metsäluonnolle silkkaa hävitystä.
Maatuulivoima on metsäluonnolle riski, jonka suuruutta ei tiedetä kunnolla, koska tutkimukset ovat joko kokonaan tekemättä tai kesken. Mutta se mitä tiedetään, herättää huolta.
Luonnonvarakeskuksen koontitutkimuksessa vuodelta 2023 ilmenee, että lukuisat lajit väistävät voimalat kaukaa. Metsäluonnon suurin uhka on pirstaloituminen, jonka uusi energiateollisuus räjäyttää uusiin sfääreihin.
Lintujen, erityisesti päiväpetolintujen, tiedetään törmäilevän lapoihin ja voimalinjoihin.
Uhanalaisen maakotkamme pesimäkannasta 90 prosenttia elää Oulujoen pohjoispuolella, siis alueella, joka on kaikkein massiivisimpien tuulivoimahankkeiden kohteena.
2024 ilmestyneessä monografiassa The Golden Eagle Around The World lintututkijat kautta maailman nostavat yhdeksi maakotkan suurimmista uhkista tuulivoiman ja voimalinjat. Esimeriksi Yhdysvaltojen Altamont Passin tuulivoimaloihin on 80-luvulta lähtien kuollut tuhat maakotkaa.
Tuulivoimaa tarvitaan, ja Kallio on oikeassa siinä, että voimaloita tulisi saada rakentaa lähemmäs asutusta. Mutta tätäkin keskustelua leimaa yksioikoisuus. Sähkö tuotetaan ihmistä, erityisesti kaupunkeja ja niiden teollisuutta varten. Siksi voimalat tulisi sijoittaa kaupunkien keskustojen liepeille, teollisuuden, raiteiden ja valtateiden varsille, jossa on jo valmiiksi melua ja välkettä sekä ohentuneet luontoarvot. Metsiin ja syrjäseuduille niitä ei pitäisi rakentaa lainkaan.
Hallituksen suunnitelmat todella voivat rauhoittaa maatuulivoiman rakentamista. Vaikka tyylipisteitä ei ole jaossa, on selvää, että valtavia metsäpinta-aloja nielevä tuulienergiateollisuus tarvitsee jarrut.
Kekkosen politiikka perustui pohjoisen luonnon tyrmäämiseen ja ylikäyttöön. Kekkonen on kuollut liki neljäkymmentä vuotta sitten. On kestävämmän luonnonvarapolitiikan aika.
Pekka Juntti
kirjailija, toimittaja, Haaparanta