Henkilöt: Ou­lu­lai­nen Henna Van­ha­nen on Suomen paras juok­si­ja ikä­luo­kas­saan, yöt hän työs­ken­te­lee OYSissa

Henkirikokset: Mies tuo­mit­tiin yli 10 vuo­dek­si van­keu­teen Kon­tin­kan­kaan taposta

Hoitojonot: Laki pa­kot­taa yö­vuo­ron lää­kä­rit päi­väk­si unille, mikä pa­hen­taa OYSin leik­kaus­sa­lien hen­ki­lös­tö­pu­laa

Mainos: Tilaa tästä Kaleva Digi 13,90 €/kk

Kolumni
Tilaajille

Sa­ta­vuo­tias kirja, josta tuli va­li­tet­ta­van ajan­koh­tai­nen: "Muu­ten­kin asiat Ve­nä­jäl­lä ovat muut­tu­neet traa­gi­sen vähän – traa­gi­ses­ti meille kai­kil­le"

Satuin vuoden alussa lukemaan venäläiskirjailija Isaac Babelin (1894–1940) novellikokoelman Punainen ratsuväki (1926).

Se perustuu Babelin omiin päiväkirjoihin hänen toimiessaan reportterina puna-armeijan joukoissa Puolan–Neuvosto-Venäjän sodan (1919–1921) aikana.

Enpä arvannut, että kirjasta tulisi niin ajankohtainen kuin nyt uusimpien maailmanpolitiikan käänteiden johdosta tuli. Olisi saanut jäädä tulematta.

Erojakin tietysti kirjan tapahtumien ja nykyajan välillä on. Kirjassa taistelee modernin huipputeknologisen armeijan asemesta paljolti huonosti varustettu ratsuväki risaisissa kamppeissaan.

Ja siinä missä kirjassa käytävän sodan syynä oli ekspansionismi niin Venäjän kuin Puolan tahoilta, Putinin rikollisessa hyökkäyksessä Ukrainaan syy lankeaa täysin Venäjän harteille.

Yhteistä puolestaan on se, että Ukraina on osapuolena molemmissa konflikteissa.

Aikakauden modernistiselle venäläiskirjallisuudelle ominaisesti Punainen ratsuväki etenee impressionistisin tuokiokuvin ja luo kontrastin ilmaisun runollisen ilmavuuden ja äärimmäisen raakojen ja raadollisten tapahtumien välille.

Se korostaa sotatilalle ominaista välinpitämättömyyttä, jossa ihmisen tappaminen ei ole sen kummempi toimi kuin sukkien vaihtaminen.

Selväksi käy myös siviiliväestön täysin avuton tilanne kasakoista koostuvien venäläisjoukkojen brutaalin mielivallan armoilla.

Jatka lukemista vain _eurolla_

Tutustu kuukauden ajan, voit peruuttaa milloin vain.