Satuin vuoden alussa lukemaan venäläiskirjailija Isaac Babelin (1894–1940) novellikokoelman Punainen ratsuväki (1926).
Se perustuu Babelin omiin päiväkirjoihin hänen toimiessaan reportterina puna-armeijan joukoissa Puolan–Neuvosto-Venäjän sodan (1919–1921) aikana.
Enpä arvannut, että kirjasta tulisi niin ajankohtainen kuin nyt uusimpien maailmanpolitiikan käänteiden johdosta tuli. Olisi saanut jäädä tulematta.
Erojakin tietysti kirjan tapahtumien ja nykyajan välillä on. Kirjassa taistelee modernin huipputeknologisen armeijan asemesta paljolti huonosti varustettu ratsuväki risaisissa kamppeissaan.
Ja siinä missä kirjassa käytävän sodan syynä oli ekspansionismi niin Venäjän kuin Puolan tahoilta, Putinin rikollisessa hyökkäyksessä Ukrainaan syy lankeaa täysin Venäjän harteille.
Yhteistä puolestaan on se, että Ukraina on osapuolena molemmissa konflikteissa.
Aikakauden modernistiselle venäläiskirjallisuudelle ominaisesti Punainen ratsuväki etenee impressionistisin tuokiokuvin ja luo kontrastin ilmaisun runollisen ilmavuuden ja äärimmäisen raakojen ja raadollisten tapahtumien välille.
Se korostaa sotatilalle ominaista välinpitämättömyyttä, jossa ihmisen tappaminen ei ole sen kummempi toimi kuin sukkien vaihtaminen.
Selväksi käy myös siviiliväestön täysin avuton tilanne kasakoista koostuvien venäläisjoukkojen brutaalin mielivallan armoilla.