Raatin uimahalli on säilytettävä sen alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan.
Raatin uimahallin käyttötarkoituksen muuttamista sisäliikuntatiloiksi ei voi nähdä vain väliaikaisena tilaratkaisuna. Kyse on myös rakennuksen alkuperäisen hengen ja kulttuurihistoriallisen arvon säilyttämisestä.
Rakennussuojelu ei tarkoita pelkästään seinien ja katon suojelua, vaan myös sitä, että rakennus säilyy siinä käytössä, johon se on aikanaan rakennettu.
Sotien jälkeen Oulu kasvoi voimakkaasti, ja liikuntapaikkoja rakennettiin osaksi hyvinvointiyhteiskuntaa. Raatin liikuntakeskus syntyi palvelemaan tavallisia oululaisia: koululaisia, uimareita, kuntoliikkujia ja seuroja.
Vuosikymmenten aikana Raatin uimahallista on muodostunut monelle tärkeä osa arkea ja kaupungin identiteettiä. Samalla alueesta on tullut keskeinen osa keskustan liikuntaverkostoa.
Nyt Oulun kaupunki suunnittelee allastoimintojen lopettamista ja tilojen muuttamista sisäliikuntakäyttöön siihen asti, että uusi Raksilan vesiliikuntakeskus joskus valmistuu.
Moni kuntouimari kuitenkin pelkää, ettei uusi halli sijaintinsa, kokonsa tai käyttöpainotustensa vuoksi korvaa Raattia. Keskustan läheinen sijainti tekee Raatista helposti saavutettavan myös ikääntyville, autottomille ja lähialueen asukkaille.
Jos asemakaava korostaa alueen liikunta- ja virkistysarvoja, pitäisi myös alkuperäisen käyttötarkoituksen säilyttämistä pitää osana suojelua.
Rakennuksen arvo ei synny vain betonista ja altaista, vaan siitä elämästä ja jatkuvuudesta, jota ne ovat kantaneet sukupolvien ajan.
Raatin uimahalli ei ole pelkkä tila. Se on osa oululaista muistia.
Esa Kauppi
rakennusneuvos, arkkitehti SAFA, Oulu