Olemme toimituksessa painiskelleet vaikean kysymyksen ääressä viimeksi kuluneen viikon. Miten tunnistamme tekoälyllä tehdyt kuvat ja miten kerromme niistä teille lukijoille?
Miksi kysymys on tärkeä?
Olemme luvanneet kertoa avoimesti kaikesta tekoälyn käytöstä kaikissa Kalevan sisällöissä. Lukijan, katsojan tai kuuntelijan tulee tietää, jos sisältöä on tuotettu tekoälyllä.
Tekoälyllä tehtyjä kuvia emme julkaise muuten kuin perustelluissa poikkeustapauksissa, ja silloin siitä kerrotaan aina. Pääosin julkaisemamme kuvat ovat omien kuvaajien, lehtikuvatoimistojen tai avustajiemme ottamia.
Julkaisemme jonkin verran myös ulkopuolelta tulevia kuvia – ja ne muodostavat ongelman. Emme voi aina tietää, onko ulkopuolelta tullut kuva tehty tekoälyn avulla vai ei.
Julkaisimme hiljattain jutun Metsähallituksen suunnitelmista luopua polttopuista taukopaikoilla. Jutun yhteydessä julkaistiin Metsähallituksen havainnekuva tulevaisuuden taukopaikasta. Kuva oli mitä ilmeisimmin tehty tekoälyn avulla – ja se olisi pitänyt kertoa.
Usein jutuissa on havainnekuvia tulevasta kuten suunnitteilla olevista rakennuksista. Niissä näyttäisi monesti olevan elementtejä, jotka on tuotettu tekoälyn avulla. Pitääkö se kertoa, jos kuvassa on pienessä roolissa tekoälyllä tehtyjä ihmishahmoja?
Missä kulkee kertomisen raja, kun tekoäly hiipii vähitellen kaikkeen tekemiseen?
Sana havainnekuva kertoo, että paikkaa ei vielä ole. Aikaisemmin oli ilmeistä. että havainnekuva ei ole aito, vaan tehty jollain tietokoneohjelmalla. Sitä ei tarvinnut erikseen alleviivata.
Tänä päivänä olennaista olisi kertoa myös se, onko tekemisessä käytetty olennaisesti tekoälyä. Vaikka emme voi sitä varmasti tietää, haluaisimme sen aina kertoa.
Miksi?
Tekoälyn käyttö hiipii jatkuvasti uusille alueille. Sen kertominen on tärkeää erityisesti nyt, kun verkossa liikkuu niin paljon disinformaatiota ja suoranaisia valheita. Haluamme tehdä selkeän pesäeron ihmisen ja tekoälyn tuotosten välille.
Käytämme tekoälytyökaluja omassa työssämme harkiten ja avoimesti. Olemme jo vuoden päivät tehneet juttujen tiivistelmiä tekoälyn avulla. Tiivistelmän oikeellisuuden tarkistaa aina toimittaja, joka myös vastaa sisällöstä. Tekoälyn käyttö kerrotaan joka kerta tiivistelmän lopussa.
Käytämme tekoälyä laajasti juttuihin tulevien kommenttien moderoinnissa eli ennakkotarkistuksessa. Valtaosan kommenteista seuloo itse kehittämämme tekoälyapuri, jolle on annettu selkeät ohjeet siitä, millaiset kirjoitukset tulee hylätä.
Tekoäly kertoo selkeät perusteet tekemilleen ratkaisuille, jolloin ihminen voi tarkistaa, onko se tehnyt virheen.
Näin käy joskus. Tekoäly on huono tunnistamaan ironiaa ja sarkasmia, ja se saattaa tulkita kirjaimellisesti vertauskuvallisesti käytettyjä termejä.
Ihminen ymmärtää, että sanaa pomminvarma voi käyttää normaalisti tehostamaan jonkin asian ehdotonta varmuutta. Tekoäly voi lukea sen räjäytysuhkaukseksi.
Pääosin tekoäly kuitenkin toimi luotettavana kommenttien seulojana. Se myös oppii koko ajan.
Tekoälyä käytetään lisäksi aineistojen hankinnassa ja järjestämisessä. Rutiinitehtäviin se soveltuu hyvin: se tekee aikaa vieviä hakuja, järjestelee tausta-aineistoja ja ehdottaa uusia näkökulmia. Toimittajan aikaa säästyy olennaiseen eli ajatteluun.
Tekoäly on juuri niin hyvä kuin sen ohjeistus on. Toimittajien uusi ammattitaito on osata kysyä oikein ja pyytää tekoälyä kertomaan lähteet, mistä se on tietonsa kaivanut.
Juttuja tekoäly ei meillä tee. Ne tekee aina toimittaja. Tekoäly on se kuuluisa hyvä renki – ei koskaan isäntä.
Syynä ei ole pelkästään se, että tekoälyllä on taipumus hallusinoida eli keksiä asioita. Perustavampi syy on yksinkertaisempi: tekoäly tuottaa yleensä varsin keskinkertaista tekstiä. Toimittajan täytyy pystyä parempaan.