Mitä yhteistä on Keravalla, Järvenpäällä, Ylöjärvellä, Kangasalalla, Raisiolla, Nurmijärvellä, Siilinjärvellä ja Kempeleellä? Ne kaikki ovat menestyviä, nopeasti kehittyviä kehyskuntia. Yksi kuitenkin erottuu joukosta – Kempele. Muiden menestys perustuu hyvin paljon pendelöintiin eli junaliikenteeseen viereisen kaupungin kanssa. Kempeleestä ei pendelöidä, ainakaan vielä.
Vuosina 2023–2024 tehty väestöennuste antaa aika synkän kuvan Pohjois-Pohjanmaan tulevaisuudesta. Vain Oulu ja Kempele kasvavat. Mutta niidenkin kasvu vaatii jatkuvaa toimintaa, sillä kilpailu asukkaista kovenee koko ajan. Kilpailua käydään maakunnan sisällä, mutta Oulun seudun pahimmat kilpailijat ovat Etelä-Suomen suuret kaupunkialueet. Onkohan tähän asetelmaan kiinnitetty meidän alueellamme riittävästi huomiota?
Kempeleläisiä näyttää kismittävän lähijunaliikenteen kustannusten tasajako. Oulun katsotaan hyötyvän hankkeesta eniten. Olisi kuitenkin otettava huomioon Oulun kokonaismerkitys Kempeleen kehitykselle. Noin 5 000 kempeleläistä käy työssä Oulussa. He maksavat veronsa Kempeleeseen, kun taas Oulu maksaa infrastruktuurikustannukset, joita työpaikkoja tarjoavien yritysten rakentamisesta ja ylläpitämisestä aiheutuu. Jos Ouluun perustetaan tuhat ihmistä työllistävä yritys, on hyvin mahdollista, että muutama sata yrityksen työntekijää asettuu asumaan Kempeleeseen.
Kuntapäättäjien tehtävä on luonnollisesti ajaa oman kuntansa etuja, mutta voisiko ajattelua avartaa niin, että mietittäisiin ensin alueellista kokonaisuutta. Jos alue menestyy, menestystä voi jakaa kaikille mukana oleville.
Jos pendelöinti aloitetaan nyt esillä olleen mallin mukaan, Kempeleen vuosimaksu olisi noin 0,7–1,0 miljoonaa euroa vuosina 2031–2040. Jos ajatellaan pelkästään kassavirtaa, on selvää, että se on pitkään tappiollinen. Mutta mitä rahalla saataisiin pitemmällä ajalla? Jutun alussa mainittujen kuntien menestykseen pendelöinnillä on ollut erittäin suuri merkitys. Se on lisännyt rakentamista, väestönkasvua ja asumisviihtyisyyttä, monipuolistanut elinkeinorakennetta ja tuonut näin elinvoimaa ja verotuloja.
Toimivat alueelliset liikenneyhteydet mahdollistavat ihmisille heille suotuisimman asuinympäristön valinnan ja parantavat yritysten rekrytointimahdollisuuksia. Raideyhteys ei suoraan tuo ihmeitä. Se on perusinvestointi, joka antaa mahdollisuuksia uudelle maankäyttö- ja rakentamistoiminnalle. Kempeleellä, samoin kuin Limingalla, on mahdollisuus tarjota suotuisat asumismahdollisuudet tuhansille uusille Oulun seudulle muuttaville ihmisille.
Asiaa ratkaistaessa on hyvä ottaa huomioon myös tiettyjä globaaleja trendejä. Ns. vihersiirtymä ohjaa yhä enemmän niin suuryritysten kuin yksittäisten kansalaistenkin toimintoja. Raideliikenteen lisääminen ja autoilun vähentäminen on osa tätä ajattelua. Tämä voi olla jopa ratkaiseva tekijä, kun yritykset etsivät sijoittumispaikkaa ja ihmiset itselleen sopivaa asuinpaikkaa.
Päätös lähijunaliikenteestä ei ole helppo. Myönteinen ratkaisu sitoo kuntaa pitkäksi aikaa ja siinä on riskinsä. Jos analysoi tarkemmin maailman ja meidän yhteiskuntamme nopeaa kehitystä, voi kuitenkin tehdä senkin johtopäätöksen, että paikalleen jäämiseen sisältyy vielä suurempi riski.
Tapani Hautamäki
FT, Kempele