Kalevassa olleen analyysin (25.3.) tapaan ihmettelen Asemakeskuksen suunnitelman vaatimattomuutta.
Oulun rautatieasema on vuodelta 1886, Raksilan linja-autoasema vuodelta 1983. Niin sanottu vatulointiaika on pitkä. Jo ennen sotia oli esillä aseman uusiminen. Liitto kirjoitti 3.6.1939 otsikossaan: "Oulun asemarakennusta kunnostetaan väliaikaisesti uuden talon rakentamista odotellessa".
85 vuoden väliaikaisen odottelun jälkeen asema myytiin. VR ei sitä tarvitse. Jos joku tarvitsee, niin VR:lle se ei kuulu. Onko Oulussa junamatkustajille jatkossa odotustiloja, jää nähtäväksi. Vanhan aseman käyttö riippuu omistajan tahdosta. Kempeleessä odotustiloina on avokatokset asemalaiturilla. Elleivät Oulun päättäjät herää, voi Ouluun tulla sama tilanne. Sukkuloijia se ei hetkauta, koska lentomatkustaja ei palele avokopissa kiitoradan vierellä.
Asemakeskusta on tehty useilla nimillä, ja aina saatu muuta kuin piti. 55 vuotta sitten tehtiin keskusliikenneaseman nimellä yhteistä rautatie- ja linja-autoasemaa. Linja-autoasema tuli. Rautatieaseman piti siirtyä Raksilaan myöhemmin.
Päätöksenteon tempoillessa Raksilan suunnitelma hylättiin. 2000-luvulle tullessa alettiin puuhata matkakeskusta Rautatienkadun puolelle. Nyt lähes valmis matkakeskus käsittää asema-alueen puurakennusten tilalle rakennetut tornitalot. Matkustukseen liittyviä tiloja matkakeskukseen ei tullut eikä tule.
Uusin nimi on Asemakeskus, nyt taas Raksilan puolelle. Siinä sorruttaneen samaan kuin Rautatienkadun matkakeskuksessa. Matkustajapalvelutilat ovat minimaaliset. Luvassa on pelkkä linja-automatkustajien odotushuone toimistotalon nurkkaan.
Junamatkustajat ja liikennemuotojen yhteensovittaminen unohtui, koska joidenkin mielestä rakentaa pitää heti, vaikka vain parkki- ja toimistotalo. Seudun keskeneräisen joukkoliikennesuunnittelun takia kannustan jatkamaan suunnittelua ennen minkään tekoa. Juna- ja linja-autoliikenteen matkaketjuiksi järjestäminen vaatii tilaa. Tukkimalla sopimattomalla rakennuksella paikka, jossa liikennemuodosta toiseen siirtymisen pitäisi sujua, on peli menetetty.
Muualla liikennemuotoja on yhdistetty 1960-luvulta alkaen. Esimerkiksi Vantaalla asumiskeskittymät ovat Oulun tapaan hajallaan. Tikkurilan matkakeskuksessa siirrytään sujuvasti bussista lähi- tai kaukojunaan, junasta bussiin, kaukojunasta lähijunaan ja lähijunalla lentoasemalle.
Keskus on iso rakennus, jossa ulkonäköä tärkeämpää on toimivuus. Raiteiden yläpuolen lasiseinäisen asemasillan kautta on helppo vaihtaa kulkuvälineestä toiseen ja sillalla näkee liikennetilanteen. Keskuksessa on matkustajia ja asukkaita palvelevia ruokaravintoloita ja myymälöitä, ylemmissä kerroksissa ja päätyosassa laajat toimisto- ja liiketilat.
Matkaketjujen kriittisimpään pisteeseen toimisto- ja parkkitaloa ei pidä tukkia. Toimivuus tehdään vatuloinniksikin nimitetyllä suunnittelulla. Jos Asemakeskus toimii puoletkaan ensi vuonna 140 vuotta täyttävän rautatieaseman toiminta-ajasta, suunnittelu onnistui.
Seppo Liedes
Oulu