Kuntauutisten ikuisuusaiheisiin kuuluu syrjäisten tai rakennemuutosta elävien kuntien talousahdinko. On kuvia parista kulkijasta kylänraitilla tai hetkestä, jolloin työväki viimeisen kerran astuu tehtaan portista ulos.
Sitten on kuntia, jotka ovat vuosia surffanneet menestysaallon harjalla ihailua ja kateutta herättäen. Oulun seudulta joukkoon nousee selvimmin Kempele, koko maan sarjassa Tampere.
Nyt tuon aallon kantavuus on hiipumassa. Muutama viikko sitten kuultiin, että Tampere aloittaa yt-neuvottelut väen vähentämiseksi. Viikko sitten samasta päätti Kempele.
Pirkanmaan pääkaupunki on investoinut satoja miljoonia raitiotiehen, areenaan, jalkapallostadioniin, pysäköintiluoliin, uusiin asuinalueisiin, jopa Näsijärven tekosaareen.
Kaupungin vetovoima on kasvanut humisten, väkeä tulee virtana, mutta investointivelkojen kääntyminen verotulosaataviksi laahaa. Kaupunki aikoo nyt vähentää väkeä 200 hengen verran.
Kempele on kasvanut ja komistunut, mutta se on pullistanut budjetin menosaraketta.
On pitänyt laajentaa ja peruskorjata kouluja. Aseman viereen nousee Kempeletalo, hinta seitsemän miljoonaa euroa. Kunnallistekniikan rakentamiseen kuluu miljoonia euroja vuodessa. Vähin kustannuksin ei synny Zeniitin matkailualuekaan Aurinkojärvineen.
Veroprosenttia nostettiin tälle vuodelle prosenttiyksikön verran, mutta se ei taloutta käännä.
Kempeleen kunnanjohtaja Tuomas Lohi on myös Suomen Kuntajohtajat ry:n puheenjohtaja ja tuntee kuntien talousmurheet yleisestikin. Kalevan jutussa hän sysää vastuuta valtiolle: lainsäädäntö velvoittaa kuntia palvelujen tuottamisen, mutta valtiolta niihin tulee vuosi vuodelta vähemmän rahaa.
Tämä on totta, ja jos huonosti käy, tilanne vain pahenee. Valtionvarainministeri Riikka Purra (ps.) esitti äskettäin kuntien valtionosuuksiin vielä 150 miljoonan euron lisäsilpaisua. Se tuntuisi peruspalveluissa kuten opetuksessa kaikissa kunnissa.
Se, miten Purran sooloesitykselle käy, selviää ensi viikon alussa.
Kuntien talouspinteen takana on tunnettu perusongelma: Suomen talous ei ota noustakseen, työttömyysluvut ovat rumemmat kuin aikoihin, rakentajat eivät uskalla rakentaa ja kansalaiset kuluttaa.
Kempeleessä etenkin kerrostalorakentamisen jumi on johtanut harvinaiseen tilanteeseen. Tuttu vahva muuttovoitto on alkuvuonna hidastunut nollan tuntumaan.
Onko Kempeleen hohdokas maine ja loistava tulevaisuus pian takana? Tuskin. Kempele nauttii pysyvästä sijaintiedusta Oulun vieressä ja maan kahden pääliikenneväylän varressa. Mutta kuinka pitkään kärvistelyvaihe kestää, jää nähtäväksi.
Jos Suomen talous todella kääntyy ensi vuonna kasvuun, kuten jälleen ennustetaan, tukkeutunut ketsuppipullo voi poksahtaa auki. Vaikutus valuisi ennen pitkää myös kuntiin, niin menestyjiin kuin hoipertelijoihin.