Tulevasta ostoliikenteen kilpailutuksesta on keskusteltu viime aikoina mediassa. Siitä liikkuu myös väitteitä, joita on syytä oikaista.
Ensinnäkin valtio selvittää parhaillaan Sm7-kaluston muokkausmahdollisuuksia niin, että matkustusmukavuus säilyy eikä heikennyksiä synny pidemmilläkään matkoilla.
Tavoitteena on varmistaa riittävä palvelutaso myös jatkossa. Nykyiset ratkaisut on myös arvioitu valtion taloudenpidon kannalta järkevimmiksi.
Toiseksi junanvaihto Oulussa tai Kuopiossa ei ole uusi ilmiö. Nykyinen tilanne, jossa kaikki yhteydet ovat vaihdottomia, on poikkeuksellinen ja perustuu siihen, että samaa kalustoa on hyödynnetty VR:n sekä markkinaehtoisessa että ostoliikenteessä. Vielä ennen tätä vuotta reitillä on ollut vaihdollisia yhteyksiä.
Lisäksi on hyvä huomata, että yöjunat säilyvät jatkossakin vaihdottomina. Valtio myös aktiivisesti kehittää Pohjois-Suomen junaliikennepalveluja: esimerkiksi Haaparannan rajat ylittävä junaliikenne on käynnistymässä tänä vuonna, mikä parantaa saavutettavuutta ja avaa uusia yhteyksiä Pohjois-Suomeen ja Ruotsiin.
EU-sääntely ei estä saman kaluston käyttöä markkinaehtoisessa ja tuetussa liikenteessä – näin tehdään jo nyt. Keskeinen kysymys on kilpailun toimivuus.
Jos liikenne kilpailutettaisiin edellyttäen, että operaattori käyttää omaa kalustoaan ilman julkista tukea, kilpailuun voisi käytännössä osallistua vain VR. Muilla toimijoilla ei ole Suomen raideleveydelle sopivaa kalustoa.
Tällainen tilanne ei luo tasapuolisia kilpailuolosuhteita, joita EU-sääntely edellyttää. Kalustoyhtiöratkaisun tarkoituksena on mahdollistaa aito kilpailu markkinoilla. On myös syytä todeta, että kilpailutuksessa ei voida taata kaluston tai liikennöitsijän pysyvyyttä – tämä riski on olemassa riippumatta siitä, onko kalustoyhtiötä vai ei.
Pohjois-Suomen saavutettavuus on tärkeä tavoite. Sen kehittämisessä on kuitenkin löydettävä ratkaisu, joka turvaa sekä sujuvat yhteydet että aidosti toimivat, kilpailua tukevat markkinat pitkällä aikavälillä.
Lulu Ranne
liikenne- ja viestintäministeri