Kaleva otti artikkelissaan 29.3. kriittistä kantaa siihen, miten Metsähallitus suhtautuu tuulivoiman aiheuttamiin haittavaikutuksiin, jotka kohdistuvat etenkin maakotkaan mutta myös muihin uhanalaisiin lajeihin.
Metsähallituksen johtajakolmikko Juha S. Niemelä, Henrik Jansson ja Otto Swanljung ilmaisivat Kalevassa 31.3. aiheeseen liittyvän kommentin, johon puolestaan Suomen luonnonsuojeluliitosta Hanna Halmeenpää ja Tapani Veistola esittivät oman näkemyksensä 13.4. Samana päivänä myös Pekka Hellström sivusi asiaa omassa mielipidekirjoituksessaan.
Metsähallituksen johtokolmikko totesi Suomen ilmastotavoitteiden saavuttamisen edellyttävän uusiutuvan energian ja tuulivoiman lisäämistä. Lisäksi he vähättelivät tiedemaailman hyväksymää mallinnuksen käyttöä riskien arvioinnoissa samalla unohtaen luonnonsuojelussa ja muussakin elämässä vallitsevan varovaisuusperiaatteen: jos et ole varma asian (haitta)vaikutuksista, jätä se tekemättä. Luonnonsuojeluliiton mielipiteessä korostettiin juuri tätä periaatetta.
Suomen ilmastotavoitteiden aikatauluna on pidetty hiilineutraaliutta vuoteen 2035 mennessä. Ainoana keinona sen tavoitteen saavuttamiseen ei kuitenkaan ole tuulivoiman voimakas lisääminen. Myös metsien hiilitasapainoilla on siinä iso merkitys. Metsähallituksella on tunnetusti vaikutusta metsiin liittyvään hiilen kiertokulkuun. Nykyisillä hakkuumäärillä metsämme säilyvät hiilen päästölähteinä hamaan ikuisuuteen. Metsähallitus voisi helpostikin tehdä vuosituhannen ilmastotyön vain hakkuita vähentämällä.
Yli 40 vuotta kestäneen Metsähallituksen työurani aikana työpaikallani jatkuvasti todettiin, että valtiovalta määrää vuosittaisista hakkuukuutioista ja niiden valtion kassaan tuottamista euroista. Hakkuiden vähentämisen vastustamisessa Metsähallituksen on turha piiloutua valtion selän taakse. Molemminpuolista keskustelua Metsähallituksen tavoitteista on liikelaitosta ohjaavien ministeriöiden kanssa käyty iät ajat. Jos Metsähallituksella olisi aitoa halua pienentää vuosittaisia hakkuumääriä, voisi sellaista ihan vakavasti ehdottaa niissä keskusteluissa.
Metsähallituksen johtajat unohtivat myös mainita, että Suomi on sitoutunut pysäyttämään luontokadon vuoteen 2030 mennessä. Siihen on viisi vuotta vähemmän aikaa kuin tavoiteltuun ilmastoneutraaliuteen. Tuulivoiman massiivisella lisäämisellä ei luontokatoa pysäytetä, vaan siihen tarvitaan aivan muita keinoja, joita Metsähallitus voisi ottaa käyttöön, jos se vain haluaisi.
No, ilmasto on bisnestä, luonto ei!
Todettakoon lopuksi, että minä en ole Kalevassa 29.3. julkaistuun juttuun haastateltu Metsähallituksen entinen työntekijä.
Ari Rajasärkkä
Metsähallituksesta eläköitynyt luonnonsuojelubiologi, Oulu