Suomen kansallisen vedyn siirtoverkon ympäristövaikutusten arviointiohjelma 2026 on nyt lausunnolla. Putken on tarkoitus kulkea Torniosta länsirannikkoa myöten Etelä-Suomeen.
Tulee väkisinkin mieleen tilanne toisen maailmansodan jälkeen. Silloin mahtavat lohijoet, Kemijoki, Oulujoki ja Iijoki valjastettiin sähkön tuottamiseen. Luotiin suuret Lokan ja Porttipahdan säännöstelyaltaat. Kalateitä ei tehty, lohi hävisi ja paikallisten ihmisten mieleen jäi katkeruus suurimman osan hyödystä valuessa Etelä-Suomeen.
Teoria vihreästä vedystä jalostettavista hyödykkeistä (energian varastointi, lannoitteet, teräksen valmistus, sähkö ja kaukolämpö, liikennepolttoaineet) on ajatuksena looginen, mutta on ihan eri asia, onko toiminta koskaan taloudellisesti kannattavaa. Nyt, kun koko prosessi on vasta aivan alkutekijöissään, on hyvä suunnitella asiat kunnolla, ettei tehdä samoja virheitä kuin 80 vuotta sitten.
Vihreää vetyä on tarkoitus tuottaa lähinnä tuulivoimaloiden sähköllä. Suunnitteilla on valtava määrä uusia tuulivoimaloita ja tuulivoimalapuistoja. Niistä huomattavan suuri osa on tarkoitus pystyttää pohjoisen vielä rakentamattomille suoerämaa-alueille ja vaarojen rinteille.
Kunnat ajavat ahneudessaan ja lyhytnäköisyydessään kiivaasti hankkeita ottamatta huomioon paikallisia asukkaita, mökkiläisiä ja luonnon sekä maisemien laajaa tärveltymistä ja herkkien lajien, kuten metsäpeuran ja maakotkan vaarantumista. Myös porotalous elinkeinona on vakavasti uhattuna.
Peli on kovaa. Kalevan artikkelissa (29.3.) kerrottiin, että ympäristöministeriö hyllytti elokuussa 2024 Metsähallituksen pyynnöstä tilaamansa selvityksen tuulivoiman vaikutuksesta maakotkiin, koska siinä kenties oli tuulivoiman rakentamista haittaava tulos.
Metsähallitus kiisti (Kaleva 31.3./Lukijalta) jyrkästi väitteen, totesi maa-alueiden käyttöpaineiden ristiriidat ja kertoi päivittävänsä omaa maakotkaohjettaan, kun alueidenkäyttölaki on valmis.
Oli sitten selvitysten ja raporttien päätelmä mikä hyvänsä, niin Utajärven Tornikankaan puisto kahden maakotkareviirin välissä on järjetön. Ainakin ulkomailla on selkeästi todettu päiväpetolintujen törmäävän tuulivoimaloihin. Vaarantuneen ja harvakseltaan lisääntyvän maakotkan kohdalla yhdenkin emolinnun menetys voi olla kohtalokasta.
Tuulivoimalat tulee pyrkiä ensisijaisesti rakentamaan sinne, missä sähköä eniten käytetään, eli teollisuusalueille, satamiin ja liikenneväylien varteen, ei neitseelliseen luontoon.
Pohjois-Suomen luonto ei saa olla jälleen riiston kohteena. Itse vetyputkilinja tulee Suomessa kulkemaan 14 000 maanomistajan kiinteistöjen läpi, mikä sekin tulee aiheuttamaan massiivisia ongelmia.
Pekka Hellström
Utajärven mökkiläinen, entisen maakotka 2000-työryhmän jäsen, Kerava