Sanotaan, että sanat ovat tekoja. Suomen alistunutta ilmapiiriä katsellessa väitteessä on perää. Kriisi-sana on toistunut yleispuheessa kohta kaksikymmentä vuotta.
Sanan eteen on lisätty aina uusi hälyttävä erisnimi kulloisenkin tarpeen mukaan. Useimmiten kriisi on liittynyt talouteen, velkaantumiseen, terveydenhoitoon, korkoihin, kilpailukykyyn.
Elämme kuin jatkuvassa poikkeustilassa. Ei mitenkään kumma. Hallitus, oppositiopuolueet, talousoppineet ja yritysjohtajat ovat vuoron perään korostaneet, kuinka kansalaisten on ymmärrettävä, millaisessa kriisissä ollaan.
Kaikilla heillä on ollut samankaltainen viesti: tummissa vesissä kellutaan eikä optimismiin ole aihetta, kunhan nyt saadaan edes naama pysymään jotenkuten pinnalla.