Kiusaaminen on lisääntynyt Oulun ala- ja yläkouluissa. Se oli uutinen, jota en olisi halunnut Kalevasta (23.11.) lukea.
Tiedot kouluissa tapahtumisesta kiusaamisesta selviävät Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tuoreista kouluterveyskyselyn tuloksista.
Ritaharjun koulun rehtori Pertti Parpala kertoi jutussa, että kiusaaminen on paitsi lisääntynyt myös muuttunut raaemmaksi.
Syy olisi liian helppo vierittää sosiaalisen median kontolle. Niin yksinkertainen asia ei kuitenkaan ole.
Mitä ylipäätään tiedämme kiusaajista?
Turun yliopiston professori Christina Salmivalli on tutkinut kiusaamista pitkään. Hänen ansiostaan tiedämme nykyisin, että kiusaaminen on ryhmäilmiö eikä vain yksilöiden ongelma.
Tutkimuksissa on todettu, että kiusaajilla on yhteisiä piirteitä. Heiltä puuttuu taitoa empatiaan eli kyky ymmärtää, miltä toisesta tuntuu. Sen lisäksi heille maistuu valta.
Yhdistelmä on myrkyllinen. Jos sosiaalisen ryhmän arvoasteikossa on mahdollista nousta kiusaamalla muita, tunnetaidoiltaan vajavainen valtaanpyrkijä tarttuu kyllä tilaisuuteen.
Totuus ei silti ole näin yksinkertainen. Hyvyys ja pahuus eivät ole mustavalkoinen asia vaan pikemminkin jana, jolla me kaikki taiteilemme.
Jokainen meistä niin sanotuista tavallisista ihmisistä on kykeneväinen rumiin ja pahoihin tekoihin. Jokainen meistä voi joutua kiusatuksi tai ryhtyä kiusaajaksi.
Miten kiusaaminen saadaan loppumaan? Se on toistaiseksi kysymys, johon kellään ei tunnu olevan vastausta.
Professori Salmivalli on kehittänyt kiusaamisen vastaisen toimenpideohjelman (KiVa), joka on käytössä sadoissa suomalaisissa kouluissa.
Ohjelmaa on kiitelty ja siitä on tehty vientituote, mutta sitä on myös arvosteltu. Osa kouluista on käyttänyt ohjelmaa suositusten vastaisilla tavoilla, ja kiusatut ovat saattaneet joutua vastoin tahtoaan tapaamiseen kiusaajiensa kanssa. Äärimmäisissä tapauksissa kiusattu on joutunut jopa pyytämään kiusaajiltaan anteeksi.
Ei ole olemassa ohjekirjaa, jonka avulla kiusaaminen loppuisi. Jokaisessa mallissa on puutteensa ja niitä voidaan käyttää väärin.
Kiusaamisen vähentäminen ei ole yksin koulujen tehtävä. Jokainen vanhempi on vastuussa siitä, millaisen mallin antaa lapsilleen. Sanonta "lapsi on kotinsa peili" pätee usein, joskaan ei aina.
Kiusaaja tarvitsee yleisönsä. Se tekee hiljaisista hyväksyjistä merkittävän osapuolen kiusaamisessa.
Sosiaalisen median aikakaudella yleisö on laajentunut. Kiusaamista kuvataan ja toisten nöyryyttämistä ja kaltoinkohtelua levitetään sosiaalisen median kanavissa.
Entä jos kukaan ei katsoisi eikä levittäisi niitä videoita vaan tekisi niistä saman tien ilmoituksen ylläpidolle? Mitä jos kiusaaja olisi muiden silmissä kaikkea muuta kuin cool ja/tai pelottava?
Itse olen lapsuudessani ollut sekä kiusattu että kiusaaja.
Olen puuttunut kiusaamiseen, mutta olen myös katsonut sivusta, kun erilaiseksi leimattua luokkatoveria on kiusattu. En puuttunut, koska pelkäsin päätyväni itse kiusatuksi.
Tuore tutkimustieto tarjoaa kannustavan tiedon lapsille ja nuorille, jotka pelkäävät puuttua kiusaamiseen.
Turun yliopistossa vuonna 2022 tehdyn tutkimuksen mukaan kiusatun puolustaminen ei heikennä puolustajan omaa asemaa ryhmässä. Tutkimuksen mukaan puolustajan asema ja suosio ryhmässä pikemminkin kasvaa etenkin tyttöjen osalta.
Yksi tutkimuksen tekijöistä on Christina Salmivalli, jonka työ kiusaamisen parissa jatkuu.
Salmivalli sai kolme vuotta sitten noin 2,5 miljoonan euron rahoituksen Euroopan tutkimusneuvostolta. Suomessa kukaan psykologian alalla ei ole aiemmin saanut sellaista summaa.
Salmivalli tutkii rahoituksen turvin sitä, miksi kiusaamista ei saada loppumaan. Tutkimuksessa selvitetään muun muassa sitä, liittyykö kiusaamiseen geneettistä alttiutta.
Lisää tutkimustietoa tarvitaan, sillä kiusaaminen ei ole ikävä kyllä häviämässä mihinkään.