Kär­ki­ark­ki­teh­dit panivat pa­ras­taan ja val­jas­ti­vat Ou­lu­joen va­lu­ma-alueen voi­ma­lai­tos­ko­ko­nai­suu­del­la toisen maail­man­so­dan jäl­keen: "Kuin egyp­ti­läis­tä ark­ki­teh­tuu­ria"

Nämä kaikki voimalat ovat mukana rakennustutkija Samuli Paitsolan toimittamassa kuvateoksessa Building and Industrial Identity, joka julkaistiin torstaina Oulussa.

Teoksessa on paljon muutakin. Mukana ovat kaikki Oulujoen vesistön alueen voimalat: yhteensä niitä on 17. Itäisin sijaitsee Kuhmossa saakka.

– Se on laskentatekninen juttu. Jos Pikkaralan sähkönsiirtoaseman laskee mukaan, voimaloita on 18. Koko Oulujoen valuma-alue haluttiin aikoinaan valjastaa voimalaitoskokonaisuudella, joten sen takia alue on maantieteellisesti noin iso, Paitsola kertoo.

Kuvateos on Pohjois-Pohjanmaan liiton koordinoima kokonaisuus. Se on osa syyskuun lopussa päättynyttä Vesivoiman kulttuuriperintö -hanketta, jota toteutettiin yhteistyössä Kainuun liiton, Norrbottenin museon, Oulujoen vesistön kuntien ja energiayhtiöiden sekä paikallisten asiantuntijoiden, lukuisten yhdistysten ja voimalaitosyhdyskunnissa varttuneiden kanssa.

Yhdyskunnissa kasvaneita on lukuisia, sillä jokaisen voimalan yhteyteen rakennettiin asuinyhteisö.

– Ne ovat olennainen osa kokonaisuutta. Siellä asustelivat voimalaitoksen työntekijät perheineen. Siellä oli omat kaupat, koulut, poliisiasemat ja niin edelleen. Jylhämässä oli jopa elokuvateatteri. Nyt paikat ovat tietysti hiljentyneet, Paitsola sanoo.

Sysäys projektiin tuli jokivarren kunnilta, jotka alkoivat pohtia, voisiko Oulujoen voimalaitoskokonaisuudesta saada Unescon maailmanperintökohteen.

Vesistö muovattiin sähköntuotantoon toisen maailmansodan jälkeen. Mukana voimaloiden ja asuinyhteisöjen suunnittelussa olivat sen aikaiset kärkiarkkitehdit Aarne Ervi, Eino Pitkänen ja Bertel Strömmer.

Kuvateoksen projektipäällikkö, arkkitehti Pekka Elomaa kertoo rakennusten säilyttäneen eleganssin ja hienouden. Tinkimättömyys suunnittelun ja rakentamisen laadussa näkyy edelleen.

– Luulisin, että suurelle yleisölle arkkitehtuurinen arvo ei ole aiemmin ollut tiedossa. Sitä yritämme tuoda esille. Alusta asti tiedettiin, että vesistöalueelle rakennetaan voimalaitosten sarja. Arkkitehtuurin ja rakennustekniikan kehitys on nähtävissä, Elomaa toteaa.

Parhaimmillaan kuvateos toimii sivistäjänä Oulujoen vesistöalueen ihmisille ja miksei muillekin.

Vesivoiman kulttuuriperintö -hankkeen yhteydessä tehtiin myös Salla Marjakankaan toimittama Tarinoita Oulujoen vesistön voimalaitoskylistä ja rantatörmiltä, johon koottiin jokivarsien asukkaiden tarinoita.

– Varmasti on paljon ihmisiä, jotka eivät tiedä, että tuollainen kokonaisuus on olemassa. Jos aiemmin julkaistua kirjaa ja tätä nyt julkaistua kuvateosta lukee vierekkäin, voi saada paljon uutta tietoa, Paitsola painottaa.

Elomaa ei halua laittaa voimalaitoksia paremmuusjärjestykseen. Ylisanat meinaavat loppua kesken, kun kokenut arkkitehti luettelee eri paikkoja.

– Tutustuin projektin aikana valtaviin valokuva- ja suunnitelma-arkistoihin, joiden avulla pääsin perille voimaloiden syntyhistoriasta ja rakenteista. Voimalaitokset ja patorakenteet ovat aivan huikeita. Patorakenteet Muhoksen Pyhäkoskella ovat kuin egyptiläistä arkkitehtuuria.

Mutta onko Oulujoen voimalaitoskokonaisuudella aineksia Unescon maailmanperintökohteeksi?

Ainakaan vielä sen aika ei ole.

– Jossain vaiheessa voi olla mahdollista, että asia nostetaan keskusteluun. Ihan lähivuosien agendalla se ei kuitenkaan ole, Pohjois-Pohjanmaan maakuntajohtaja Pauli Harju sanoo.