Viitasammakkokanta on Keski-Euroopassa taantunut, minkä vuoksi laji on tiukasti suojeltu. Suomessa ja erityisesti Pohjois-Pohjanmaalla viitasammakolle hyvin soveltuva ympäristömme estää lajin euroopanlaajuista heikentymistä. Viimeaikaiset uutiset Kalevassa ja Taloussanomissa nostavat kysymyksen suojelun suhteellisuudesta. Ratkaisuksi ei kuitenkaan käy luonnonsuojelun yleinen heikentäminen.
Vihikarissa viitasammakko on levinnyt tonteille katujen ja ojien rakentamisen muutettua ympäristöä sille sopivaksi. Zatelliitissa lajia ei ole vielä löydetty: siellä hanketta jarruttaa uutisen mukaan leviämisen riski eli potentiaalinen elinympäristö. Todettu esiintymä ja mahdollinen tuleva esiintymä eivät ole sama asia. Päätösten perusteet ja epävarmuudet on siksi tehtävä näkyviksi.
Ymmärrämme kuntien huolen rakennettuun infrastruktuuriin sidotuista varoista ja investointien ennakoitavuudesta. Viitasammakon suojelun ei Suomessa tarvitsisi kaikissa tilanteissa perustua ankarimpaan tulkintaan. Kuntien rajalliset voimavarat tulisi suunnata toimiin, joilla turvataan uhanalaisia lajeja ja elinympäristöjä vaikuttavimmin.
Emme silti kannata päättäjien ehdottamaa direktiiviliitteen vaihtamista. Viitasammakko tarvitsee suojelua Keski-Euroopassa ja Suomen oloihin liittyvät ongelmat eivät oikeuta heikentämään lajin eurooppalaista suojaa. Kansallisen liikkumavaran mahdollisuudet on selvitettävä nykyisten velvoitteiden rajoissa.
Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piirin näkökulmasta tulkinnan päivittäminen voisi olla hyväksyttävää vain, jos uhanalaisen luonnon suojelua vahvistetaan samalla merkittävästi. Vastineeksi tarvitaan uusia, pysyviä suojelupäätöksiä ja resursseja niiden toteuttamiseen. Pelkät lupaukset tai jo tehtyjen toimien nimeäminen uudelleen eivät riitä. Luontomme lajien häviäminen on pysäytettävä.
Kempeleen kunnanjohtaja Tuomas Lohikin toteaa, että luontoarvot on otettava vakavasti. Tässä kunta voisi ottaa seuraavan askeleen esimerkiksi edistämällä Marjasuon ympäristössä sijaitsevien pienten suojelualueiden yhdistämistä laajaksi suojelukokonaisuudeksi. Kuntahan voi halutessaan kohdistaa maanhankintaa rakentamisen lisäksi myös luonnonsuojelun tarpeisiin.
Suurempana kaupunkina Oululla olisi hyvät mahdollisuudet vielä laajempaan luonnon ennallistamiseen ja suojeluun. Lisäksi viestinnän tulisi viranhaltijoita ja päättäjiä myöten olla kunnan viestintäsuunnitelman mukaista, jossa tavoitteina on tuoda esiin ekologisia ja vastuullisia valintoja.
Viitasammakkoa ei pidä tehdä kasvun viholliseksi. Kuntien huoli ansaitsee asiallisen vastauksen, mutta joustoa ei pidä tarjota luonnon kustannuksella. Luonnon vaikuttavampi – ei vähäisempi – suojelu, on rakentava tie eteenpäin.
Irene Mustonen, Esa Aalto
hallituksen jäsenet, Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry