Käräjäoikeus: Omis­ta­jal­ta ka­ran­nut koira puri toista koiraa ja miestä Rak­si­las­sa

Jääkiekko: Kärpät ru­tii­ni­voi­tol­la kiinni ko­ti­etuun – Seu­raa­vak­si edessä tup­la­pe­lit HIFK:ta vastaan

Hyvinvointialueet: Me­ri-Lap­pi pohtii eroa­van­sa Lapista ja liit­ty­vän­sä Poh­tee­seen

Mainos: Tilaa Kaleva tästä

Tilaajille

Arvio: Kahden eri­lai­sen tai­tei­li­jan rön­syä­vis­tä maa­lauk­sis­ta syntyy ener­gi­nen kimara

Misa Sarasteen ja Teemu Mäenpään näyttely välttelee liikaa harmoniaa ja antaa sijaa myös häiriötekijöille.

Misa Sarasteen (s. 1978) ja Teemu Mäenpään (s. 1977) näyttelyyn on koottu aika satunnaiselta tuntuvalla otannalla yhteen melkoinen määrä teoksia.

Kun kummankin taiteilijan maalaukset vielä ovat kohtalaisen runsaita ja rönsyäviä, nähdään Galleria Harmajan useimmiten hillityn tyylikkäisiin ripustuksiin houkuttavassa näyttelytilassa nyt kokonaisuus, joka välttelee liikaa harmoniaa ja antaa sijaa myös häiriötekijöille.

Misa Sarasteen maalauksissa temmeltävät lelut. Ensialkuun voisi luulla – tai ainakin minä erehdyin luulemaan – että teosten synnyn taustalla olisi leluolentojen kansoittama tiheä pikkulapsiarki, mutta niin ei taida lainkaan olla. Lelut nyt vaan ovat monenlaisten tunteiden tulkkeja näissä teoksissa.

Useimmiten tunnelmat kyllä ovat hyvin positiivisia ja elämän ilopuolta korostavia, ja teosten nimetkin kertovat siitä: Minä rakastan sinua, Oo mun halinallein, Elämä kannattelee… Hurjinta uhkaa huokuu nimeltään maalaus Hain hampaissa, mutta siitäkin voi löytää muun muassa iloisen lepakon ja muutaman pusun.

Lue Digiä _0,25 € / viikko_

Tutustu, voit peruuttaa tilauksen koska tahansa.