Oulun yliopiston tavoitteena on useita vuosia ollut muutto pois Linnanmaalta. Visioitu muoto uudelle kampukselle on vaihdellut moneen kertaan: välillä on puhuttu koko yliopiston muutosta, välillä muutaman tiedekunnan muutosta.
Vastustusta opiskelijoissa on herättänyt muun muassa kampuksen hajottaminen, mikä heikentäisi poikkitieteellisyyttä, joka nykyisin nähdään Oulun yliopiston vahvuutena. Toisaalta henkilökunnan parissa ongelmaksi koetaan työtilojen vähentyminen ja etätyön painottaminen uudella kampuksella.
Henkilökunnan ja opiskelijoiden kuunteleminen yliopiston kehittämisessä on ensiarvoisen tärkeää, mutta yliopiston siirto voi haitata myös ympäröivän kaupungin kehitystä.
Urbanistipiireissä, joihin voin sanoa itsekin lukeutuvani, yliopiston siirtoa pidetään laajasti positiivisena ajatuksena. Keskustakampus eittämättä parantaisi yliopiston näkyvyyttä kaupungissa, lisäisi ihmisten määrää keskustassa ja mahdollisesti vahvistaisi kaupungin imagoa opiskelupaikkaa etsivien parissa.
Yliopisto on kaukana keskustasta, eikä tehokasta joukkoliikennettä ole saatavilla. Kaijonharju-Linnanmaan alueen lähipalvelut ovat myös heikolla tasolla, ja palveluiden määrä on jopa vähentynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana. On selvää, että nykytilannetta katsottaessa keskusta olisi hyvin houkutteleva sijainti yliopistolle.
Pelkkä nykytilanteen tarkastelu ei kuitenkaan riitä, kun tehdään näin suuria päätöksiä. Tulevaisuuden keskustakampuksen vertailuvaihtoehtona ei tule pitää nykytilannetta, vaan vaihtoehtoista tulevaisuutta, jossa ennen keskustakampusvisiota suunnitellut hankkeet ovat toteutuneet. Tällaisia hankkeita ovat muun muassa Kaijonharju–Linnanmaan-alueen täydennysrakentaminen, raitiotie yliopistolta keskustaan sekä Alppilan bulevardi.
Nämä ovat hankkeita, jotka tehostavat maankäyttöä, helpottavat liikkumista ja lisäävät palveluiden määrää yliopiston ympäristössä, sekä yliopiston ja keskustan välillä. Osa näistä hankkeista olisi voinut jo lähteä käyntiin, elleivät yliopiston muuttosuunnitelmat olisi aiheuttamassa epävarmuutta Linnanmaan ympäristön kehittämisestä.
Kampuksen sijainnin pohtiminen vuodesta toiseen on hidastanut kehitystä myös Raksilassa, missä suuren kokonaisuuden toteuttamista on odotettu jo vuosia.
Nykyinen keskustan ja yliopiston välinen alue on selkeimpiä kaupunkikehityksen kohteita Oulussa. Keskustakampuksen toteutuessa ei ole takeita siitä, että raitiotie tai Kaijonharju–Linnanmaan täydennysrakentaminen koskaan tapahtuisivat, ja raitiotien toteuttamatta jättäminen heikentäisi merkittävästi myös Alppilan bulevardin lopullista muotoa.
Pahimmassa tapauksessa keskustakampus tarkoittaisi nykyisenlaisen pientaloalueisiin perustuvan kaupunkikehityksen jatkumista ja kaupungin elinvoiman heikkenemistä, kun selkeää väylää tiiviin kaupunkirakenteen kehittämiseksi ei enää olisi.
Santeri Hiitola
Helsinki