Ei tule mitään. Se oli päällimmäinen ajatus lentokentän vessasta maski naamalla ulos astuessa. Ja lähtöportin edustalla istuskellessa, koneeseen pakkautuessa ja koneen kiihdyttäessä nousuun.
Ei tule mitään. Happi loppuu ja pyörryttää. Kohta revin tämän kirotun muoviläpäreen pois, potkaiskoot vaikka ovesta. Tai mitä jos lukittaudun vessaan ja hengittelen siellä raikasta ilmaa laskuun asti?
Ensimmäinen ja takuulla viimeinen kerta polypropeenisen suu-nenäsuojaimen kanssa sijoittui mukavuusasteikolla jonnekin mahalaukun tähystyksen tietämille.
