Viimeisimmät Pisa-tutkimuksen tulokset osoittavat, että maahanmuuttotaustaisten oppilaiden osaamistaso on keskimäärin selvästi heikompi suhteessa kantaväestöön. Aiheeseen liittyvä uutisointi nostaa esiin näkökulman, jonka mukaan maahanmuuttotaustaisten oppilaiden taidot eivät riittäisi yhteiskunnassa selviytymiseen.
Asian tarkastelu yksipuolisesti oppilaan taustasta käsin antaa vääristyneen kuvan yksilöiden kyvyistä ja potentiaalista, ja samalla asettaa maahanmuuttotaustan negatiiviseen valoon. Julkinen keskustelu, jossa korostetaan oppilaiden riittämättömyyttä, ruokkii sellaisia asenteita, jotka ylläpitävät eriarvoisuutta kouluissa ja yhteiskunnassa.
Maahanmuuttotaustaiset oppilaat niputetaan liian helposti yhdeksi yhtenäiseksi ryhmäksi, jonka taustaa on helppo syyttää heikoista oppimistuloksista. Samalla unohtuu, että oppimistuloksiin vaikuttavat monet muutkin tekijät. Jos Pisa-tutkimukseen syventyy uutisotsikoita tarkemmin, käykin ilmi, että pelkkä maahanmuuttotausta ei ole heikkoa suoriutumista selittävä tekijä.
Näin ollen katse tulisi suunnata myös koulutusjärjestelmään ja sen rakenteisiin. Kun puhutaan heikoista oppimistuloksista, on kysyttävä, onko maahanmuuttotaustaisille ja kantaväestön oppilaille mahdollistettu samat lähtökohdat oppimiselle.
Aiheellista on myös pohtia esimerkiksi sitä, riittääkö maahanmuuttotaustaisille oppilaille suunnattu yhden lukuvuoden mittainen valmistava opetus turvaamaan riittävän opetuskielen hallinnan ja aidosti tasavertaiset oppimisedellytykset.
On keskeistä huomioida, että suomea toisena kielenään puhuvat oppilaat tarvitsevat enemmän tukea oppisisältöjen ymmärtämiseen kuin ne oppilaat, joiden äidinkieli on suomi. Vieraalla kielellä opiskelu vaatii oppilaalta huomattavasti enemmän työtä verrattuna omalla äidinkielellään opiskeleviin ikätovereihin.
Suomen kielen ei tulisi olla ainoa kielitaito, jota koulussa arvostetaan, sillä monikielisyys on voimavara, jota voidaan hyödyntää opetuksessa. Oppilaiden monikieliset taustat huomioon ottava opetus vaatii opettajalta ymmärrystä, ammattitaitoa sekä kielitietoista otetta.
Heikot oppimistulokset kertovat mielestäni ennen kaikkea siitä, että suomalainen yhteiskunta ja koulutusjärjestelmä eivät ole kyenneet vastaamaan maahanmuuttotaustaisten oppilaiden tarpeisiin.
Myös toisen polven maahanmuuttajat, jotka ovat syntyneet ja kasvaneet Suomessa sekä käyneet läpi koko suomalaisen koulujärjestelmän, suoriutuivat kantaväestöä heikommin. Tämä kertoo mielestäni siitä, että koulutusjärjestelmämme rakenteet tukevat edelleen ensisijaisesti suomalaistaustaisia ja suomenkielisiä oppilaita, eivätkä vielä riittävästi huomioi yhteiskuntamme monikulttuuristumista.
Emme voi odottaa maahanmuuttotaustaisilta oppilailta samantasoisia oppimistuloksia kuin kantaväestöltä, ellei opetusta ja koulujärjestelmää suunnata paremmin monikulttuuristuvan yhteiskunnan tarpeita vastaavaksi.
On täysin selvää, että syyllistävä julkinen puhe ja asenteet yksilöiden taustaa kohtaan eivät nosta kenenkään oppimistuloksia. Emme voi normalisoida sellaista yhteiskunnallista puhetta, jossa ihmisiä arvotetaan taustansa perusteella “heikkolaatuisiksi”.
Ongelmaa ei ratkaista syynäämällä oppilaiden taustoja. Sen sijaan meidän on panostettava perusopetukseen, joka mahdollistaa tasa-arvoiset edellytykset jokaisen lapsen onnistumiselle ja oppimiselle. Tämä edellyttää riittäviä resursseja, opettajien osaamisen vahvistamista ja ennen kaikkea yhteistä koulutuspoliittista ja yhteiskunnallista tahtotilaa. Vastuu oppimisesta kuuluu koulutusjärjestelmälle, ei lapsille.
Henna-Riikka Harju
luokanopettajaopiskelija, Oulu