Antti Rimpineva (Kaleva 25.5./Lukijalta) nosti esiin tärkeän ja usein näkymättömäksi jäävän ilmiön hoitotyön arjesta: eettisen kuormituksen. Kirjoitus kuvaa konkreettisesti ristiriidan, joka syntyy, kun työntekijä ei voi toimia ammattietiikkansa ja arvojensa mukaisesti. Työn merkityksellisyys ei katoa, mutta mahdollisuus toteuttaa sitä kutistuu kiireen, resurssipulan ja rakenteellisen epävarmuuden keskellä.
Tämä ei kuitenkaan koske vain hoitotyön ammattilaisia. Samankaltaista kuormitusta kokevat myös monet sosiaali- ja terveydenhuollon toimihenkilöt – etenkin ne, jotka työskentelevät asiakasprosessien, hallinnon ja esihenkilötyön rajapinnoilla. Vastuu kasvaa, mutta vaikutusmahdollisuudet eivät seuraa perässä. Työelämästä on tullut paikka, jossa moni kantaa rakennemuutosten seurauksia ilman riittäviä välineitä vaikuttaa.
Vuoden 2023 Työterveyslaitoksen tutkimus osoittaa, että esihenkilöt ovat yhä useammin puristuksissa epäselvien tavoitteiden, rajattujen resurssien ja kasvavien vaatimusten välissä. Kun tuen ja johdonmukaisen rakenteen sijaan tarjolla on vain lisää vaatimuksia, uupumuksen riski kasvaa. Myös aluehallintoviraston työsuojelutarkastuksissa on korostettu, että eettinen ja psykososiaalinen kuormitus ovat työolojen riskejä, joihin työnantajan on puututtava. Tunnistaminen ei riitä – tarvitaan tekoja, jotka muuttavat arkea.
Eettinen kuormitus ei ole yksilön tunne, vaan rakenteellinen ilmiö. Se syntyy, kun työntekijä joutuu toistuvasti toimimaan tavalla, joka on ristiriidassa hänen osaamisensa, kokemuksensa tai arvomaailmansa kanssa. Tämä näkyy paitsi henkilöstön jaksamisessa, myös asiakaskokemuksessa, työn laadussa ja työyhteisön ilmapiirissä.
Laadullinen kuormitus on tunnistettava yhteiseksi työelämän haasteeksi, ei yksittäisen työntekijän jaksamattomuudeksi. Esihenkilöiden ja toimihenkilöiden psykososiaalinen kuormitus on otettava vakavasti, ei vain jaksamisen tai resurssien, vaan työterveyden näkökulmasta. Työn vaatimusten ja vaikutusmahdollisuuksien epäsuhta on yksi uupumusta ennustavista tekijöistä.
Rakenteellisen epävarmuuden keskellä tarvitaan vahvaa, läsnä olevaa ja tuettua johtamista – ei lisää hallinnollista taakkaa ilman työkaluja. Psykologinen turvallisuus ei synny ohjeilla, vaan johdonmukaisuudella ja arjen teoilla. Työsuojelun ja työhyvinvoinnin on perustuttava yhteistyöhön, ei selviytymiseen. Kuormituksen ennaltaehkäisy on työnantajan velvollisuus, mutta myös mahdollisuus rakentaa luottamusta ja kestävää työelämää.
On aika tunnustaa, että työelämän laatu ei parane juhlapuheilla – se paranee kuulemalla henkilöstöä silloin, kun ratkaisuja vielä voidaan tehdä. Eettinen kuormitus ei katoa yksilöllä, vaan yhteistyöllä. Hoitotyön, toimihenkilötyön ja esihenkilötyön vetovoima säilyy vain, jos työn tekemiselle annetaan inhimilliset ja reilut edellytykset.
Kirsi Rintala
työsuojeluvaltuutettu, toimihenkilöt, Pohjois-Savon hyvinvointialue