Tuiran uimaranta, maaliskuun ensimmäinen keskiviikkoaamu, kello 6.20. Laituri keinahtelee puolelta toiselle, kun puolenkymmentä talviuimaria harppoo määrätietoisin askelin pikkupakkasessa kohti sysimustaa, nolla-asteista avantoa. Toinen viiden porukka etenee kohti Oulujoen hyytävänkylmää syleilyä rannasta kahlaten.
Kaksi leiriä – rantalaiset ja laiturilaiset – naljailevat hyväntahtoisesti toisilleen aamun virkistäytymisen tuoksinassa. Yksi kyykistyy veteen reippaasti kaulaansa myöten ja ponnahtaa ylös salamannopeasti, toinen liukuu laiturin portailta veteen pitkin ja sulavin vedoin, kolmas jää rannalle nilkkavesiin haukkomaan hetkeksi henkeään ennen kuin rohkaistuu kokonaan veteen.