Kalevan pääkirjoituksessa (8.9.) todettiin, että Nokian suunnittelemaa jättimäistä tekoälytehdasta Toppilaan voi verrata rautatien tuloon Ouluun vuonna 1886. Toppila jo olemassa olevan infrastruktuurin myötä on valikoitunut tekoälytehtaalle otolliseksi paikaksi. Kalevan lehtijutussa (7.9.) vakuutetaan, että ympäristöön koituvat haittavaikutukset arvioidaan etukäteen huolellisesti.
Meitä Toppilan asukkaina huolettaa, millaisia mahdollisia meluhaittoja Toppilan lämpövoimalan ympärille kaavailtu tekoälyn gigatehdas voi lähiympäristöön aiheuttaa. Huolta aiheuttaa myös kaupungin rooli haittavaikutusten arvioinnissa ja ennen kaikkea prosessin läpinäkyvyydessä asukkaille, sekä siinä, miten mahdollisiin haittavaikutuksiin suhtaudutaan tulevaisuudessa.
Tahdomme lyhyesti avata, millaisen prosessin Oulun kaupungin ympäristö- ja rakennusvalvonnan kanssa olemme käyneet, kun olemme pyrkineet vaikuttamaan viereemme keväällä 2024 rakennetun autopesulan valo- ja meluhaittaan.
Autopesulan jatkuvasta äänihaitasta saimme kärsiä kaksi kesää. Rakennus- ja ympäristövalvonta pompottelivat vastuuta haitasta toinen toisilleen.
Kesällä 2025 ympäristövalvonnasta pyydettiin pitämään melupäiväkirjaa, jota huolellisesti pidimme usean viikon ajan. Melupäiväkirjan pitäminen tuntui lopulta ajan ostamiselta, sillä ympäristövalvonta ei reagoinut kirjauksiin mitenkään, vaan sanoi haitan olevan vain subjektiivinen kokemus.
Seuraavaksi meitä ohjeistettiin melumittauksiin, jotka olisivat koituneet meidän asukkaiden maksettaviksi. Ohjeellinen raja-arvo päiväaikaan melulle on 45 desibeliä. Pelkäsimme, että tämä raja-arvo ei mittauksissa jatkuvana voimakkuutena ylity ja kyse ei olekaan äänen voimakkuudesta vaan sen korkeudesta, joka on korvia raastava tulipa se millä voimakkuudella tahansa.
Toivoisimme, että meluhaitoissa ympäristövalvonta ottaisi jatkossa huomioon muutakin kuin desibelit. Tieteellistä tutkimusta melun aiheuttamasta haitasta ihmisten ja muun eliöstön terveydelle on tällä hetkellä kertynyt laajasti.
Syksyllä 2025 ympäristö- ja rakennusvalvonta kävi seisomassa kadullamme ja totesi, että ääni ei ole häiritsevä. Tämä tuntui meistä todella loukkaavalta ja ongelmaa vähättelevältä.
Talvella 2026 keräsimme alueen asukkailta 60 nimen adressin, jonka toimitimme ympäristö- ja rakennusvalvontaan. Ympäristö- ja rakennusvalvonta suhtautui ongelmaamme samalla välinpitämättömyydellä kuin aiemminkin. Rakennusvalvonta pyysi meitä selvittämään asian autopesulan omistajan kanssa. Otimme lopulta yhteyttä Kalevaan, joka teki jutun aiheesta.
Keväällä 2026 huomasimme iloksemme, että äänihaitta oli poistunut autopesulan imureihin asentamien kiinnitysten myötä, kunnes loppukesästä ääni alkoi jälleen kuulua. Uudet yhteydenotot autopesulaan eivät käsittääksemme ole johtaneet uusiin toimenpiteisiin.
Niin valo- kuin äänihaitan eteenpäin vienti on vienyt lukemattomia työtunteja ja vaikuttanut jaksamiseemme. Prosessi on heikentänyt uskoamme vaikuttaa omaan elinympäristöömme ja sitä myöten hyvinvointiimme.
Miten voimme luottaa siihen, että jättimäisen tekoälytehtaan mahdollisesti aiheuttamiin haittoihin suhtaudutaan vakavasti meidät asukkaat huomioon ottaen niin Oulun kaupungin viranomaisten kuin myös itse yrityksen puolelta.
Toivoisimme kaupungilta ja kyseessä olevalta yritykseltä ennen kaikkea läpinäkyvyyttä mahdollisten ympäristöhaittojen kartoituksen suhteen sekä vastuuta tehdä muutoksia ja toimenpiteitä, mikäli haittoja lähiympäristöön ilmenee
Esa Kontkanen, Marjo Kontkanen, Johanna Linnilä, Pekka Huhtala
Toppila, Oulu