Sitran tulevaisuusbarometri kertoo, että iso osa suomalaisista uskoo voivansa vaikuttaa tulevaisuuteen, mutta samaan aikaan kuva tulevaisuudesta on kovin sumea.
Tämä ristiriitaisuus leimaa myös suhdettamme tekoälyyn. Kansalaisista peräti 40 prosenttia suhtautui negatiivisesti siihen, että tekoälystä tulee osa arkea, mutta päättäjistä vain 27 prosenttia.
Uudet teknologiat muuttavat ihmisen roolia yhteiskunnissa enemmän kuin digitalisaation aiempi vaihe. Niiden myötä toimintakulttuuri ja yhteiskunnat muuttuvat. Käytännössä on vaikea olla toimija, jos ei tiedä mihin ryhtyä ja miksi. Kysymys voi olla myös siitä, ettemme juurikaan puhu siitä miten uudet teknologiat ja yhteiskunnat liittyvät toisiinsa.
Jotta edessä oleva seuraava digitaalinen transformaatio onnistuisi paremmin kuin edellinen, olisi tärkeää käydä keskustelua siitä miten tekoäly voisi auttaa meitä, millaista asennetta ja ajattelua se edellyttää meiltä ihmisiltä ja millaisia tavoitteita ja hyötyjä siltä odotamme.
Uusien teknologioiden halutaan tehostavan työtä, hallintoa ja nopeuttaa prosesseja. Se ei tapahdu automaattisesti, vaan vaatii meiltä ihmisiltä halua muuttaa työskentelytapojemme ja ajatella toisin. Se on tunnetusti vaikeaa.
Lausannen Yliopisto tutki vuoden 2024 alussa kuinka paljon aikaa on säästynyt organisaatioissa generatiivisen AI:n käyttöönoton myötä. Kävi ilmi, että AI on säästänyt johtajien työaikaa keskimäärin melkein kolme tuntia viikossa, mutta noin 40 prosenttia johtajista tunnusti, että säästynyt aika ei mennyt uusien asioiden suunnitteluun tai isompien muutosten johtamiseen. Aika meni samojen työtehtävien tekemiseen kuin aikaisemminkin. Jos lähtöajatus on, että tekoäly tehostaa työtä, pitää koko prosessi suunnitella uudestaan ja luoda yhteinen näkemys esimerkiksi julkishallinnossa, mihin se aika käytetään. Tätä kokonaisuutta pitää johtaa ja tukea.
Terveydenhuollossa on monia alueita, joissa tekoäly voisi auttaa, mutta siinä onnistuminen edellyttää aiempien toimintatapojen purkua ja päätöksiä siitä millä periaatteilla ohjaamme sitä. Jos meillä ei tulevaisuudessa ole mahdollisuutta hoitaa kaikkia potilaita, keitä priorisoimme? Onko hoidettavilla potilaille annettu mahdollisuus toimia aktiivisesti oman hoitosuunnitelmansa eteen? WHO on omassa tutkimuksessaan nostanut esille, että potilaat voidaan ottaa terveydenhuollossa aktiivisesti mukaan hoitoprosessiin. Voisiko Suomi olla pioneeri siinä vuorovaikutusta ja teknologiaa hyödyntämällä?
Teknologiaa voidaan hyödyntää todella tehokkaasti osana yhteiskunnan kriittisiä palveluita. Jos haluamme uusista teknologioista parhaan hyödyn, se edellyttää eri asiantuntijoiden ja osaajien yhteispeliä sekä näkemyksiä siitä mitä kysymyksiä olemme ratkaisemassa ja mitä haluamme rakentaa. Tämä vaatii sitä, että ymmärrystä teknologiasta tuodaan myös ohjausvastuussa oleville terveydenhuollon ammattilaisille. Teknologia voi parhaimmillaan nopeuttaa hoitoon pääsyä, parantaa hoidon laatua ja tukea ammattilaisten työssä jaksamista. Se on mahdollista, mutta vaatii ihmistä, joka ohjaa teknologiaa kohti yhteisesti sovittuja tavoitteita.
Teknologia taipuu moneen, mutta se ei voi tehdä yhteiskunnallisia päätöksiä puolestamme. Tekoäly ei ole moraalinen toimija. Meidän ihmisten on asetettava sille yhdessä tavoitteita, mikä edellyttää keskustelua ja päätöksiä siitä miten haluamme teknologiaa hyödyntää. Kun teknologia on oikein hyödynnetty, se auttaa meitä kehittymään aktiivisiksi toimijoiksi sen sijaan, että se vie työmme.
Kirsi Pietilä
systeeminen suunnittelija ja data-asiantuntija, Oulu
Ritva Leino
yhteiskuntatieteen maisteri ja digitalisaation asiantuntija, Helsinki