Viime marraskuussa maailma kohahti, kun amerikkalainen tutkimuslaitos Open AI julkaisi uuden, kielimalleihin pohjautuvan tekoälypalvelun Chat GPT:n. Itse kuulin palvelun kyvyistä tuttavaltani, jonka tutkijataustainen vaimo oli kokeillut palvelua työhön liittyvän esityksen luomiseen. Lopputulos oli ollut häkellyttävän vakuuttava.
Sen jälkeen Chat GPT:n ja tekoälyn hyödyistä ja haitoista on käyty maailmalla vilkasta keskustelua. Iso joukko kansainvälisiä intellektuelleja ja yritysmaailman edustajia on peräänkuuluttanut puolen vuoden taukoa tekoälyn kehittämiseen, jotta tekoälyn pelisäännöistä pystyttäisiin sopimaan ja estämään eettiset ongelmat.
Suomessa tekoäly pohdituttaa erityisesti yritysmaailmassa, ja esimerkiksi yliopistot ottivat nopeasti Chat GPT:n julkaisun jälkeen kantaa siihen, miten ne suhtautuvat, jos opiskelijat hyödyntävät tekoälyä opinnoissaan. Kuluneen viikon torstaina Helsingin yliopistollinen sairaala kertoi uudesta tekoälysovelluksesta, joka tunnistaa yleisimmät, ei-traumaattiset aivoverenvuodot.
Poliitikkojen joukossa sen sijaan on ollut hiljaista. Tekoälyltä tunnutaan heidän joukossaan toivottavan lähinnä sitä, että se auttaisi sote-kulujen pienentämisessä. Eettisistä, sosiaalisista ja yhteiskunnallisista vaikutuksista ei tunnu olevan kovinkaan suurta huolta.
Me suomalaiset olemme insinöörikansaa, ja siten tekoälyäkin tarkastellaan helposti vain teknologisesta näkökulmasta. Tekoälyn harppauksissa on kyse kuitenkin siinä määrin mittavasta muutoksesta, että muitakin vaikutuksia olisi syytä puntaroida laajasti.
Merkittävän esimerkiksi Chat GPT:stä tekee se, että se valuu suoraan tavallisen kansalaisen arkeen. Tätäkin kolumnia on osittain tehty tekoälyn avulla.