Kaleva kertoi sunnuntaina hyvän Oulu-uutisen: kaupunki on tekemässä viime vuodelta lähes seitsemän miljoonan euron ylijäämän.
Vielä talousarviossa ennakoitiin 23 miljoonan euron alijäämää. Toisin kävi. Hallintokunnat ottivat perätyn kulukurin vakavasti.
Joko onnelliset päivät ovat palanneet Ouluun? Onko lopultakin varaa löysätä talouden ohjaksia?
Vastaus tuli samassa uutisessa kaupungin talous- ja rahoitusjohtaja Marja Kariniemeltä: tälle ja kahdelle seuraavalle vuodelle Ouluun on ennakoitu tiukkenevaa taloutta ja 40 miljoonan euron säästöpaineita.
Tämän vuoden ensimmäiset verotuloennusteetkin näyttävät heikommilta kuin mitä talousarviossa ennakoitiin. Mannaa ei ole tulossa jakoon. Sen sijaan Oulu valmistautuu uuden lainan ottoon.
Oululaisten äänestäjien kannattaa ottaa tämä tausta huomioon lukiessaan kuntavaaliehdokkaiden näkemyksiä siitä, mitä Oulussa pitää tehdä ja mitä ei saa tehdä. Tulevien valtuutettujen kyvyt ovat puntarissa jo syksyllä, kun valtuusto saa eteensä kaupungin palveluverkon uudistuksen.
Päätös koskee myös kouluverkkoa. Sivistys- ja kulttuurijohtaja Mika Penttilä arvioi lauantain Kalevassa, että lakkautusuhan alla on kymmenisen koulua kaupungin 45:stä perusopetuksen koulusta.
Tilanne on tämä, sillä perinteisesti lapsirikas kaupunki muuttuu: perusopetusikäisten lasten määrä vähenee vuoteen 2034 mennessä 3 800 oppilaalla. Pienempi määrä kouluja riittää.
Vuonna 2023 valtuusto päätti jo muutaman pikkukoulun lopetuksesta. Nyt tarkastelussa ovat pykälää isommat yksiköt.
Lihavan talouden aikana asia voitaisiin hoitaa hellästi. Annettaisiin opetusryhmien kutistua lasten määrä pudotessa. Oulu vain ei elä lihavan talouden vaihetta.
Politiikassa on itsestäänselvää, että kun ikääntyvien määrä lisääntyy, sen pitää näkyä hoivaresurssien kasvuna. Yhtä normaalina ei pidetä sitä, että jos lasten määrä vähenee, vähennetään koulujen määrää. Säästöjen kaataminen lasten niskaan tuntuu erityisen pahalta.
Lähikouluilla on vahvuutensa. Moni oululainen nuori perhe on valinnut asuinpaikkansa sen perusteella, että lähellä on inhimillisen kokoinen koulu. Pienissä kouluissa tapaa vallita vahva yhteisöllisyys, kun opettajat tuntevat kaikki oppilaat.
Toisaalta isoissa kouluissa on helpompi löytää omanikäisiä ystäviä. Käytössä ei ole yhdysluokkia, jotka voivat olla hankalia oppimishaasteista kärsiville lapsille.
Sivistyslautakunnan puheenjohtajaa Martti Korhosta (vas.) ei tunneta kiilusilmäisenä säästöintoilijana. Hänenkin mukaansa ennennäkemätön lasten määrän putoaminen on pakko ottaa huomioon.
Korhosen mukaan sopeutukset voidaan tehdä useamman vuoden aikajänteellä, mutta "töihin pitää alkaa heti". Tulevana syksynä nähdään, onko valtuutetuilla politiikan jättävän Korhosen peräämää kokonaisuuden hallintaa ja ison kuvan hahmotuskykyä.