Ylen Kylmän sodan Suomi -sarja on ärsyttänyt monia. Minua on sen sijaan järkyttänyt sarjan saama vastaanotto. Siitä voisi päätellä, ettemme edes me, vapaan ja demokraattisen Suomen kansalaiset, olisi kypsiä käsittelemään historiamme kipupisteitä.
Venäjä kielsi pari kuukautta sitten Memorial-ihmisoikeusjärjestön. Järjestö oli muun muassa pitänyt huolta siitä, etteivät Josif Stalinin ajan vainot ja niiden miljoonat uhrit unohdu.
Diktatuurit väärentävät aina historiaansa valtaapitäviensä tarpeita vastaavaksi. Niinpä Stalinkaan ei ole enää Venäjällä yksi historian suurimmista joukkomurhaajista, vaan yksi nykyisen yksinvaltiaan Vladimir Putinin kunnioitetuista edeltäjistä.
Venäjä on järkyttävä esimerkki kansakunnasta, joka ei ole oppinut historiastaan mitään. Haluammeko me liittyä samaan seuraan?
Löydän minäkin tästä televisiosarjasta arvosteltavaa. Aina voidaan kysyä, miksi juuri tämä näkökulma, miksi juuri nämä asiantuntijat. Miksi tämä asia muistettiin, miksi tämä unohdettiin?
On kuitenkin syytä muistaa, ettei sarja ole historian tutkimusta, vaan journalismia. Se ei yritäkään tarjota lopullista tai tyhjentävää totuutta kuvaamastaan ajasta.
Sarjan luoma kokonaiskuva vastaa kuitenkin hyvin historiallista totuutta, ja sen aihe on tärkeä ja ajankohtainen.
Neuvostoliitto sekaantui Suomen sisäisiin asioihin koko kylmän sodan ajan, ja erityisesti 1970-luvulla.