Saamelaiskäräjälakiuudistuksen ollessa pöydällä ja keskustelun kuumetessa nk. ”lappalaispykälästä”, kysymme, miksi mikään alkuperäiskansa maailmassa haluaisi jäsenyyden määrittelyn sidottavan ulkopuolisten laatimiin historiallisiin asiakirjoihin, joista heijastuu aikansa kolonialistinen ja patriarkaalinen vallankäyttö? Ruotsin vallan aikaisia asiakirjoja ovat laatineet etelästä tulleet miehet, jotka ovat kiinnittäneet huomiota vain miehiin yhteiskunnallisina toimijoina valtion asettamien realiteettien, kuten verotuksen, lähtökohdista.
Olemme tutkimuksessa osoittaneet (Alakorva, Kylli ja Valkonen 2022), kuinka nämä asiakirjat eivät tunnista saamelaisten omia yhteiskunnallisia rakenteita ja omistussuhteita, ja ne jättävät saamelaisnaisen toimijuuden kokonaan pimentoon.
Saamelaisnaisen asema omassa yhteisössään on ollut vahvempi kuin naisen asema ympäröivissä yhteiskunnissa. Jos saamelaisen määrittelyssä annetaan painoarvoa näille historiallisille dokumenteille, samalla vahvistetaan niitä historiallisia koloniaalisia ja patriarkaalisia valtarakenteita, jotka sivuuttavat saamelaisten omat näkemykset ja jättävät saamelaisnaisen moninkertaiseen marginaaliin.