Rul­la-Ris­to ta­kai­sin rai­teil­le – ou­lu­lai­nen Lasse Tau­riai­nen kun­nos­taa his­to­rial­lis­ta höy­ry­ve­tu­ria ajo­kun­toon

Rulla-Risto siirrettiin vuonna 2019 VR:n Hyvinkään konepajan pihamaalta sisään pajalle kunnostusta varten. Kuvassa veturin kunnostajat Timo Lintinen (oikealla), Iiro Niemi, Seppo Pihkala, Joona Siltakoski, Otto Diekmann, Robin Raita, Lasse Tauriainen ja Gunnar Anttalainen.
Rulla-Risto siirrettiin vuonna 2019 VR:n Hyvinkään konepajan pihamaalta sisään pajalle kunnostusta varten. Kuvassa veturin kunnostajat Timo Lintinen (oikealla), Iiro Niemi, Seppo Pihkala, Joona Siltakoski, Otto Diekmann, Robin Raita, Lasse Tauriainen ja Gunnar Anttalainen.
Kuva: Lasse Tauriaisen arkisto

Viimeinen Valtionrautateille valmistettu raskas höyryveturi Tr1 1096 vuodelta 1957 puuskutti jäähyväismatkansa Suomen raideliikenteessä 26. syyskuuta vuonna 1975. Siitä lähtien Rulla-Ristoksikin kutsuttu höyryveturivanhus on odotellut uuden kukoistuksen päiviä ensin puolustusvoimien asevarikolla Lievestuoreella, sitten Haapamäen höyryveturipuistossa Keuruulla ja lopulta VR:n konepajalla Hyvinkäällä.

Reilut puolitoista vuotta sitten oululainen rautatieharrastaja Lasse Tauriainen hankki Rulla-Riston yrityksensä Finndampf Oy:n nimiin ja ryhtyi palauttamaan liki puoli vuosisataa varastoissa seissyttä harvinaisuutta entiseen loistoonsa.

–   Olemme kunnostaneet tätä iltatähdeksikin kutsuttua Rulla-Ristoa noin viiden hengen porukalla ihan puhtaasti harrastustoimintana, Tauriainen kertoo.

Viimeisin sarjassaan

Rulla-Risto on saanut lempinimensä rullalaakeritekniikasta, joka edustaa suomalaisen höyryveturitekniikan huipentumaa.

– Tavaraliikenteeseen suunnattuja Tr1-sarjan vetureita on valmistettu kaikkiaan 67 kappaletta vuosina 1940–57. Neljä viimeisintä on varustettu rullalaakerein, ja meidän Risto on se ihan viimeisin, Tauriainen kertoo.

Tr1-sarjan vetureita on säästynyt näihin päiviin useita, mutta vain kaksi on museoitu eikä yksikään ole ajokuntoinen.

Tauriaisen tavoitteena on saada oma Ristonsa raiteille saakka. Tähän mennessä veturista on jo korjattu hytti sekä hiili- ja vesivaunu eli tenderi. Myös höyrykattila alkaa olla asennusta ja käyttöönottotarkastusta vaille valmis.

– Oikeastaan enää veturin kehys sekä pyörästö on korjaamatta ja kokoonpano suorittamatta, Tauriainen sanoo.

Alun perin kunnostustyön piti olla valmis kuluvan vuoden joulukuussa, mutta mies epäilee valmistumisen viivästyvän.

– Työtä on hidastanut se, että me kaikki teemme tätä vapaa-ajallamme ja etenkin näin kesäisin en aivan viikoittain ennätä muilta kiireiltäni Hyvinkäälle, rakennusnosturialan yrittäjänä toimiva Tauriainen kertoo.

Kallis ja vaativa projekti

Aivan halpaa puuhaa historiallisen höyryveturin kunnostaminen ei ole. Tauriainen arvelee kokonaiskustannusten nousevan lähelle kahtasataa tuhatta euroa. Museovirasto on myöntänyt hankkeelle avustuksia, viimeksi viisituhatta euroa, mutta valtaosa kustannuksista katetaan harrastajien kukkaroista.

Vaikka veturiprojekti on haukannut sievoisen summan rahaa ja vuosien ajaksi liki kaiken vapaa-ajan, vaativaan kunnostusprojek-tiin lähteminen ei ole Tauriaista kaduttanut.

– Kaiken takana on syvä on kiinnostus vanhaa tekniikkaa kohtaan. Sen lisäksi, että palautamme merkittävän palan raidehistoriaa takaisin ajokuntoon, elvytämme lähes kokonaan kadonnutta tietotaitoa.

Apua perinnekunnostukseen on löytynyt VR:n arkistoista löytyneistä dokumenteista.

– Onneksi entisaikaan kaikki työvaiheet on kirjattu yksityiskohtaisesti paperille ja paperit on säästetty. Apua on saatu myös parilta vanhalta mestarilta ja höyrytekniikkaan vihkiytyneeltä yhteistyökumppanilta, Tauriainen kiittelee.

Luvassa nostalgia-ajoja

Mitä Rulla-Ristolle tapahtuu, kun höyryveturivanhus on saatu herätettyä henkiin?

– Se tulee varmastikin näyttäytymään erilaisissa tapahtumissa nostalgian tuojana ja erilaisissa museojunissa liikkuen ehkä muutamasta sadasta muutamaan tuhanteen kilometriin vuodessa, Taurainen sanoo.

Sijoituspaikkaa Rulla-Ristolle ei ole vielä löytynyt.

– Sellaisia paikkoja, joihin koko komeus mahtuu, on todella harvassa. Ulkosäilytyksessä ilkivallan riski on merkittävä. Valitettavasti töhrijät löytävät tällaiset kohteet hetkessä.

Aikaa sijoituspaikan etsimiselle on vielä reilusti, sillä Tauriainen ennustaa valmista olevan aikaisintaan vuoden kuluttua.

– Sitä hetkeä odotan kovasti, kun Risto pääsee jälleen puuskuttamaan raiteille. Höyryveturi on aina juhlallinen kapistus, mutta vaikuttavimmillaan se on tietysti raiteilla.

Rulla-Risto

Valtionrautateiden käytössä ollut tavaraliikenteeseen tarkoitettu raskas Tr1-sarjan höyryveturi, joita valmistettiin 67 kappaletta vuosina 1940–1957.

Neljä viimeisintä varustettiin rullalaakerein, josta juontuu lempinimi Rulla-Risto.

Pituus on 22,25 m, leveys 3,14 m, korkeus 4,65 m ja paino työkunnossa 157 tonnia.

Kattilateho noin 1600 hv, suurin nopeus 80 km/h.

Tr1-sarjan veturit poistuivat käytöstä 70-luvulla VR:n siirtyessä dieselkalustoon.