Luin Kalevasta 14.3. artikkelin ”Oulussa opettajat kovilla huoltajien törkyviesteistä”. Kevään mittaan on samalla uutisoitu jopa alakouluikäisten väkivallanteoista. Tarvitaan rajoja ja asiallista keskustelua. Rajojen asettaminen lapselle on vanhemman suurinta rakkautta lastaan kohtaan.
Kerron omakohtaisen esimerkin. Poikani oli 7-vuotias leikkiessään koulun päätteeksi pihamaallamme kaverien kanssa vanhempien ollessa töissä. Heidän päähän pälkähti ampua ritsalla marja-aronian marjoja naapuritalon seinään. Me vanhemmat saimme tietää asiasta, kun naapurin isäntä tuli illalla vihaisena kertomaan.
Kutsuin poikani ovelle ja asia käytiin läpi naapurin kanssa. Sain kuulla molempien näkemyksen asiasta. Poikani tunnusti asian ja kertoi kaverien nimet. Kävin illalla jututtamassa kaverien vanhempia ja sovittiin, että pojat menevät seuraavana päivänä pesemään seinän puhtaaksi. Pojat pesivät seinän ja pyysivät naapurilta anteeksi. Lopuksi vielä keskustelin poikani kanssa ilkivallasta toisen omaisuutta kohtaan ja sovittiin ettei vastaava enää toistu.