Presidentti Alexander Stubbin ja Norjan pääministeri Jonas Gahr Støren puhelu Venäjän presidentti Vladimir Putinille oli enemmän hyvä kuin huono asia. Päätös tarttua luuriin ja soittaa Kremliin kertoo halusta lopettaa Ukrainan sota diplomatian keinoin.
Stubbin mukaan Ukrainaan ei ole sotilaallista ratkaisua näköpiirissä. Euroopassa kyllä toistetaan yleisesti, että Venäjä tulisi pakottaa häviämään sota ja sen pitää vetäytyä valloittamiltaan alueilta, minkä jälkeen sodan aloittaneet täytyy saada Kansainväliseen sotarikostuomioistuimeen.
Nämä toiveet tuskin toteutuvat. Sitä paitsi ne vain pitkittävät ihmisten tappamista Ukrainassa. Voi olla, että Ukrainassa ja Suomen valtionjohdossa on hyväksytty inhorealistinen vaihtoehto: Rauhaan tarvitaan Ukrainalle raskaita alueluovutuksia.
Stubb perusteli Putin-puhelua sillä, että tässä vaiheessa rauha ei synny enää mykkäkoululla. Tarvitaan suoria keskusteluja Venäjän kanssa. Sellaiseksi hän kuvasi puolimaratonin mittaiseksi venynyttä 1,5 tunnin puhelua Putinille. Tiettävästi Putin käytti hyväkseen avattua linjaa ja puolusteli laveasti Venäjän oikeutusta Ukrainaan.
Sekä Venäjä että Ukraina ovat ilmaisseet rauhan edellytyksiksi ehtojaan ja sodanjälkeisiä turvatakuita. Ongelma vain on, että osapuolet ymmärtävät ne eri tavalla. Venäjä ei näe Ukrainalla olevan oikeutta itsenäisyyteen, puhumattakaan sen halua liittyä Euroopan unioniin tai Natoon.
Venäjä ei tunnu ymmärtävän, miten eurooppalaiset pitävät Venäjän laajentumispolitiikkaa maanosan suurimpana turvallisuusuhkana. Omille kansalaisilleen Putin on luonut kuvan Euroopasta ja Naton laajentumisesta isoimmaksi uhkaksi heille.
Suomen etu on, että äärimmäisiä uhkakuvia onnistuttaisiin lieventämään. Suomella ja Norjalla on yhteistä rajaa Venäjän kanssa, joten molempien aloitteellisuus diplomatian avaamiseksi Putinin suuntaan on ymmärrettävää. Se miten Ukrainan sota päättyy, on ratkaisevaa Itämeren, pohjoisen ja arktisen alueen vakaudelle.
Ukraina pyysi suomalaisia ja norjalaisia virittämään Ukrainan rauhanprosessia uudelleen käyntiin. Yhdysvallat tukee Suomen ja Norjan välittäjän roolia, jotta kolmikantaiset rauhanneuvottelut Venäjän, Ukrainan ja Yhdysvaltojen välillä alkaisivat marraskuussa.
Stubb ja Støre ottivat Putin-puhelusta poliittisen vastuun maidensa edustajina, ei Euroopan sanansaattajina. Stubb huomautti Suomen ja Norjan käyvän rajavaltioina keskustelua Venäjän kanssa omista lähtökohdista. Samalla Putinille välitettiin Ukrainan näkemyksiä ja toiveita.
Euroopan näyttää jääneen prosessissa sivustakatsojaksi. Putin-puhelua arvostelevat pitävät juuri tätä riskinä. He katsovat Stubbin ja Støren sooloilleen ja antaneen Putinille diplomaattisen voiton, kun suostuivat hänen kanssaan puheluun. Venäjän huomautetaan yrittävän nimenomaan hajottaa Euroopan yhtenäisyyttä.
Eurooppa ei ole kuitenkaan onnistunut luomaan itse yhteistä linjaa suhteessa Venäjään koko Ukrainan sodan aikana. Ei riitä, että vain Yhdysvallat on yhteydessä Venäjään. Siksi on tärkeää, että edes joku Euroopasta puhuu suoraan Putinille. Venäjän pyrkimyksiä ei tarvitse eikä saa hyväksyä, vaikka sen kanssa neuvotellaan.