Suomen Luontopaneeli (Kaleva 27.3.) toteaa, että vedenalainen luontokato ulottuu Perämerellekin. Tämä on varmasti totta. Perämerellä on tapahtunut muutoksia, luontokatoa.
Luontopaneeli esittää toimia, joita on vaikea toteuttaa niin, että saavutetaan tuloksia. Toisaalta toimien todellisia vaikutuksia paneeli ei voi arvioida.
Kalakantojen ja kalastajien kannalta Luontopaneelin suositukset ovat selkeitä. Luontopaneelin mielestä kalastusta ”tulisi ohjata entistä tehokkaammin, säätelemällä pyyntimääriä, -välineitä ja aikoja sekä kalojen pyyntikokoja”. Suomeksi esitys on rajoituksia kalastukselle.
Mutta onko rajoituksiin tarve, mitä voi saada aikaan? Kaleva esitteli (26.3.) iiläisen valokuvaajan Antti J. Leinosen valokuvakirjaa Perämeren kalastajista.
Leinonen seurasi ja kuvasi Perämeren kalastajia Kokkolasta Tornioon yhdeksän vuoden ajan. Kaikki kirjan kalastajat olivat iäkkäitä miehiä. Pitkän etsinnän jälkeen Leinonen löysi kirjaan nuoren naisen. Perämerellä kalastajia on jo kohdannut luontokato. Kohtalo sinetöityy, jos Luontopaneelin esittämiä lisärajoituksia aletaan säätää.
Luontopaneeli ei näe yhtä tärkeää osaa meren muutoksesta. Ei tarkastele hylkeitä, jotka ovat aina kuuluneet Perämeren luontoon. Ne ovat olleet osa kalastajien elinkeinoa, eivät ole uhanneet kalakantoja.
Nyt tilanne on päinvastainen. Ennen hylje oli avomerellä, nykyisin rannikolla. Tuhoaa rannikkokalastoa ja kalastajien elinkeinoa, aiempi tulolähde on muuttunut kalastajan pahimmaksi viholliseksi.
Uutta ja pahinta arvokaloille on, kun hylkeet työntyvät myös jokeen. 2017 syksy oli Iijoella vaikea. Hylkeet nousivat jokeen, jäivät sinne siian kutuajaksi. Koskaan aiemmin tätä ei ole koettu. Hyljemäärä joessa runsastui nopeasti.
Viime vuonna hylje tuli jokeen jo heinäkuussa. Kun hylje on joella kalan nousu- ja kutuaikana, niin vaelluskala on häviäjä.
Jokialueilla lahna lisääntyy. Lahnaa hylje ei syö, se ahmii lohta, taimenta ja siikaa. Lahna on toki kova kalatienousija lohen sijasta, kalatie ei ole turha.
Luontokato on vaikuttanut kaloihin ja kalastajiin. Jos Luontopaneeli ja päättäjät ei ala ottaa tosissaan hylkeiden vaikutusta rannikoilla ja jokialueilla, niin vaelluskalojen ja kalastajien luontokato tulee olemaan nopea ja raju. Menetetään vaelluskalat, menetetään kalastajat, menetetään luonto- ja ilmastoystävällinen lähiruoka, menetetään osa huoltovarmuutta.
Joudutaanko tulevaisuudessa ratkaisemaan, miten kalastajat voidaan palauttaa Perämerelle? Jos vuosisatainen tietotaito menetetään, niin tehtävä ei ole helppo.
Risto Tolonen
Ii