Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Päi­vä­ko­tien joh­ta­ja­pu­la uhkaa ilman kel­poi­suuk­sien laa­jen­ta­mis­ta

Annukka Hannu (Kaleva 13.11./Lukijalta) pitää päiväkodin johtajan kelpoisuuden laajentamista laadun heikentämisenä, mutta varhaiskasvatuksen arjen ja henkilöstön tilanteen perusteella johtajuuteen tarvitaan useampia väyliä, ei kapeampia.

Myös Maiju Isokangas (Kaleva 20.11./Lukijalta) muistuttaa, ettei yksi tutkinto tee pätevää johtajaa, sillä päiväkodin johtaminen on paljon muutakin kuin pedagogiikkaa: se on henkilöstön, perheiden, talouden ja koko toimintakulttuurin johtamista.

Varhaiskasvatuksen sosionomi (YAMK) -koulutus rakentuu varhaiskasvatuksen sosionomin (AMK) pohjalle, johon sisältyy laajasti pedagogiikkaa, didaktiikkaa, ohjausta ja johtamista. YAMK-vaihe syventää tutkimus-, kehittämis- ja esihenkilöosaamista juuri varhaiskasvatuksen toimintaympäristössä.

Sosiaalipedagoginen osaaminen puolestaan näkyy lasten tunne- ja vuorovaikutustaitojen tukemisessa, perheiden kohtaamisessa ja yksilöllisten vahvuuksien tunnistamisessa. Nämä ovat keskeisiä johtamisen ulottuvuuksia päiväkodin arjessa.

"Varhaiskasvatuksen laatu ei synny tutkintonimikkeistä, vaan osaavista aikuisista ja riittävästä henkilöstöstä."

Varhaiskasvatuksessa työskentelee varhaiskasvatuksen sosionomeja sekä edelleen ennen 31.7.2023 valmistuneita sosionomeja, joilla on opettajan kelpoisuus. Molemmat tutkinnot sisältävät vähintään 60 opintopisteen verran pedagogiikan, didaktiikan sekä ohjauksen ja johtamisen opintoja. Heidän osaamisensa päälle rakentuva YAMK-koulutus antaa valmiudet johtaa moniammatillista työyhteisöä ja kehittää pedagogiikkaa kokonaisvaltaisesti.

Henkilöstötilanne kertoo karun tosiasian: päiväkodeissa työskentelee noin tuhat kasvatustieteen maisteria, mutta johtajavakansseja on noin 2 000. Vuoteen 2030 mennessä yli 300 sosionomitaustaista johtajaa menettäisi kelpoisuutensa ilman lakimuutosta, ja vuoteen 2033 mennessä lähes puolet nykyisistä johtajista siirtyy eläkkeelle.

Kunnilla on jo nyt kasvavia vaikeuksia rekrytoida päteviä johtajia. Jos kelpoisuuksia ei tarkastella uudelleen, johtajapula kasvaa ja kuormitus lisääntyy – ja tämä heikentää varhaiskasvatuksen laatua enemmän kuin se, että pätevyyteen olisi useampi reitti.

Isokangas tuo esiin myös työnantajan näkökulman: nykyinen keskustelu näyttää ajoittain enemmän tiettyjen koulutuspolkujen edunvalvonnalta kuin lasten edun ajamiselta. Käytännön työssä on jo nyt sosionomi- ja kanditaustaisia johtajia, jotka ovat suorittaneet YAMK-tutkinnon ja osoittaneet, että laadukas johtaminen ei ole sidottu yhteen tutkintoon. Heille tulee jatkossakin turvata mahdollisuus toimia tehtävässä, johon heillä on koulutuksen ja työkokemuksen perusteella erinomaiset valmiudet.

Varhaiskasvatuksen laatu ei synny tutkintonimikkeistä, vaan osaavista aikuisista ja riittävästä henkilöstöstä. Lapsen etu toteutuu parhaiten, kun päiväkodeissa on johtajia, joilla on vahva pedagoginen ja sosiaalipedagoginen ymmärrys, kyky johtaa ihmisiä ja halu kehittää toimintaa. Siksi varhaiskasvatuksen tulevaisuus rakentuu osaamisen laajuudelle – ei sen rajaamiselle.

Anne Rytilahti

erityisasiantuntija, Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia ry