Hyvä lukija, tervetuloa sarjaan itseään toteuttavat ennustukset. Noin 15 vuotta sitten kerroin Kalevan Yläkerta-palstalla teollisuudesta käsin, että hiilidioksidin talteenotto voimaloista ei kaupallistu. Pitkälti sen takia, kun hiilivoima on mustaa ja synkkää, ja kukaan ei sitä halua. Vaikka ei tulisi päästöjäkään.
Täällä sitä nyt ollaan Oulun Ammattikorkeakoulun pihamaalla jammailemassa lukukauden avajaisissa oranssin, pörröisen maskotin kanssa. Kehityskohteina ovat aurinko-, tuuli-, maalämpö- ja bioenergia. Lisänä energian varastointiin, autonomisiin työkoneisiin, vähähiiliseen ruoantuotantoon, vetytalouteen ja digitalisaatioon liittyvät demonstraatiot ja hankkeet. No eihän tämä mitenkään huonosti mennyt. Energia-alan ennustettavuus ei silti mitenkään hyvä ole. Vieläkään.
Nyt alalla jyllää vetytalous. Jonnekin se tuulivoiman tuotanto pitäisi tunkea silloinkin, kun ei ole kulutusta ja elektrolyysiinhän se solahtaa sujuvasti. Samalla sille talteen otetulle hiilidioksidillekin löytyisi käyttökohde metanoinnissa. Siitäpä saadaan E-metaania raskaalle liikenteelle tai laivoille. Huikeaa potentiaalia varjostaa arkirealismi. Kuka sitä vetyä tuottaa ja käyttää, paljonko maksaa, miten sitä siirretään, rakennetaanko putki? Voiko se sanoa poks? Milloin se ensimmäinen vetyrekka saapuu Ouluun? Vuoden sisällä.
Sähkön varastoinnissa lämpönä tuntuu olevan menossa hiekkalaatikkoiän vaihe, jossa kaikki kehittävät ja rakentavat oman versionsa hiekka-akusta. Hiekka on halpaa, mutta ei välttämättä ole ihan paras lämpöakkumateriaali.
Uutta odotellessa kiertotalouden kirppismentaliteetin mukaisesti kierrätetään akkumateriaaleja ja myös kehitetään uusia vaikka terästeollisuuden sivuvirroista. Oululaisten autojen jakopään hihnan pilannut ferrokromikuona voi soveltua lämpöakkumateriaaliksi. Maailmalla joku rohkea koittaa puristella ilmaakin ja laskea sitä sitten turbiinin läpi. Siitä tulisi sähköä isomman kaupungin tarpeisiin. Tätäkin testataan jo nousevan auringon maassa.
Kemiallinen akkuteollisuus tuntuu kehittävän aina uusia ihmeaineita, jotka sinne akkuun laitetaan. Sitten ratsastettaisiin auringonlaskuun sähköistyksen aallonharjalla. Henkilöautoissa sähköistyksen trendi näyttäisi etenevän jakeluverkon nopean kehittymisen ja vähäisen riskikokemuksen takia. Lentokoneissa, laivoissa ja raskaalla kalustolla sähköistykselle on vielä vaihtoehtoja.
Aurinkopaneeleja asennetaan joka paikkaan, etenkin Kiinaan ja Intiaan. Kohta myös läpinäkyvinä ikkunoihin? Pitäähän paneeli olla, kun naapurillakin on. Mersu on niin old-school statussymboli että.
Pohjois-Pohjanmaalla on aurinkoenergiassa ollut niin kova pöhinä, että puhutaan jo pudotuspelistä. Paneeleille on myös keskitetty vaihtoehto. Kiinaan, Espanjaan ja Amerikkaan on rakennettu yli kuuden gigawatin aurinkovoimaa, joissa peileillä keskitetään auringonsäteet vastaanottimeen. Siitä matka jatkuu kuumennettuun väliaineeseen ja lämmönvaihtimeen, jossa höyrystetään vettä. Ja sitten ollaankin jo perinteisessä voimalaitosprosessissa.
Maalämmössä kuuminta hottia ovat keskisyvät kaivot. Kaksi 600 metristä kaivoa porattiin Oulun yliopiston pihamaalle. Teknisesti siinä ei ollut suuria haasteita ja porauskalustoakin on saatavilla Suomesta jo nyt ihan hyvin. No ei ihan päästy Kiinaan asti eikä löydetty öljyä. Kalevaan päästiin. Vuoden sisällä selviää, paljonko kaivot tuottavat lämpöä.
Digitalisaatiossa on kohta vaihe, missä sähköverkko kertoo miltä siitä tuntuu. Sähköverkkojen ja voimalaitosten kunnossapitoa voidaan jo nyt tehostaa tekoälyn ja droonien avulla. Ennustavat mallit kertovat milloin putki pitää vaihtaa ja miten voimalaitosta ajaa, ettei se kulu liikaa. Se hetki, missä autonominen tekoälyagentti ajaa voimalaitosta on vielä kaukana, ainakin regulaatioiden kehittämisen kannalta. Kuka vastaa tekoälyn toiminnasta jos ja kun se tekee virheen? Tekoäly tulee silti osaksi energiajärjestelmää, oletko valmis?
Biopuolella kestävä kasvituotanto, biokaasu ja biohiili ovat pinnalla. Tuotantokäytöstä poistetut suot muutetaan kosteikoiksi. Pyrolyysin jälkeen putkahtavan negatiiviset päästöt omaavan biohiilen 99 käyttökohteesta oma suosikkini on edelleenkin navetan Mansikin pierupilleri. Siitä saatavan krediitin voi nyt myydä muuallekin kuin naapurin Erkille. Toivottavasti.
Johtopäätöksenä tästä kaikesta toimintaan kannustava lausahdus: eiköhän vaan jätetä se ennustaminen. Aletaan kehittämään. Ammattikorkeakoulussa.
Kalle Nuortimo
TkT, FT, Oulun ammattikorkeakoulun TKI-päällikkö/vähähiilisyys