Japanilaisessa kulttuurissa tuhannen kurkiorigamin taittelun uskotaan poistavan maailmasta pahuutta ja sairautta.
Tätä ajatusta oululainen opettaja ja taiteilija Pia Leppänen ryhtyi pyörittelemään mielessään viime keväänä Oulu-opistolla etätaidekursseja vetäessään.
– Tuli sellainen tunne, että haluan tehdä pandemian keskellä jotakin, mikä liittyy rauhan ja toivon symbolina tunnettuun kurkeen, Leppänen kertoo.
Taiteilijan ajatus jalostui lopulta yhteisötaideteokseksi, joka nähdään 19. marraskuuta käynnistyvillä Lumo-valofestivaaleilla. Haluan kuulua (parveen)! -nimeä kantavaan teokseen on päässyt jättämään kädenjälkensä sadat oululaiset lapset ja nuoret.
– Toimitin lokakuun alussa kulttuuriyhdysopettajien kautta kymmeniin oululaisiin kouluihin materiaalipaketin videoterveisten kera, Leppänen kertoo.
Lokakuun aikana oululaisten koulujen 1.–8.-luokissa on paitsi taiteltu ja taiteiltu kurkiorigameja myös pohdittu yhteisöön kuulumisen merkitystä.
– On ollut liikuttavaa kuulla, kuinka paljon kouluissa on tästä projektista innostuttu ja millaisia oivalluksia tämä on herättänyt, itsekin kouluilla origamityöpajoja pitänyt Leppänen sanoo.
Taitteluohjeita lukuun ottamatta koululaiset ovat saaneet kurkiorigamien tekoon vapaat kädet.
– Ajatuksena on ollut se, että parveen hyväksytään aivan kaikenlaiset yksilöt omina itsenään. Mitä persoonallisempia kurkia saadaan mukaan, sen parempi!
Parvet sateenvarjoissa
Haluan kuulua (parveen)! -teosta ripustetaan parasta-aikaa kulttuuritalo Valveen kahvilaan, ala-aulaan ja pääoven vieressä sijaitsevaan isoon ikkunaan.
Valmis teos on nähtävillä 15. marraskuuta – 19. joulukuuta välisen ajan.
– Kunkin luokan kurjet muodostavat parven, joka roikkuu ylösalaisin olevassa sateenvarjossa. Sateenvarjot ripustetaan Valveen kattoon. Teoksen valosuunnittelun toteuttaa Indrek Virronen, Leppänen sanoo.
Hän kertoo teoksessa hyödynnettävän kierrätysmateriaaleja: kierrätyspaperia, käytöstä poistettuja sateenvarjoja sekä valofestivaalin vanhoja roikkavalaisimia.
Sateenvarjoja on teoksessa noin nelisenkymmentä, kurkia noin tuhat.
– Mukana on myös opiston värikylpyryhmien taaperoiden maalaamia ja aikuisten taittelemia kurkia. Nuorimmat osallistujat ovat siis olleet alle 1-vuotiaita, Leppänen kertoo.
Taiteilijaltakin on mukana muutamia akvarellimaalattuja origameja.
– Akvarellimaalaus on itselleni tärkein ja rakkain taiteen laji.
Itseään hän ei kuitenkaan tahdo nostaa jalustalle yhteisötaideteoksesta puhuttaessa.
– Koen olevani vain alullepanija. Se, millaiseksi teos lähtee lentämään ja elämään, on kiinni sadoista tekijöistään. Lopputuloksen näkee vasta sitten, kun viimeinenkin parvi on paikoillaan, ja se tässä onkin hienoa, taiteilija tunnelmoi.
Pia Leppänen on ideoinut Lumo-valofestivaalille yhteisötaideteoksen kahdesti aiemminkin. Vuonna 2019 hän toteutti oululaisten koululaisten kanssa Trillenium gardenin ja viime vuonna Lumoavan metsän.
– Ensi vuoden festivaalillekin on takataskussa jo pari ideaa. Nähtäväksi jää, pääsenkö mukaan neljättä kertaa.
Työntäyteinen loppuvuosi
Opettaja-taitelija Pia Leppäsen pitää näinä aikoina kiireisenä Lumon lisäksi myös uusi työrooli harrastekoordinaattorina Oulun kaupungin toteuttamassa Harrastamisen Suomen Malli -hankkeessa.
Kyseessä on valtakunnallinen Opetus- ja kulttuuriministeriön koordinoima hanke, jonka tavoitteena on mahdollistaa jokaiselle lapselle ja nuorelle mieluisa ja maksuton harrastus koulupäivän yhteydessä.
Leppästä työllistää myös Pikisaaressa toimivan Kulttuurikiihdyttämö ry:n joulukuussa avattava neljän naistaiteilijan näyttely, jossa ovat hänen lisäksi mukana Marianne Lukkarinen, Leena Poikela ja Helena Helisten.
– Käynnissä on mielenkiintoinen ja työntäyteinen loppuvuosi.