Aloitin opinnot vuonna 1962 Helsingissä Teknillisessä korkeakoulussa. Sen päärakennus oli tuolloin Hietalahden torin laidalla komeassa rakennuksessa. Sähkötekniikan osasto toimi Albertinkadulla, josta tuon aikaiset teekkaripojat lähettivät ensimmäiset televisiolähetykset aikana, jolloin Yleisradio ennusti näköradiotoiminnan alkavan vasta vuosien kuluttua.
Opiskelin Helsingin keskustassa useita vuosia ja kaupunki tuli hyvin tutuksi. Kävin radio-orkesterin konserteissa, oopperassa, kirjastossa ja niin edelleen. Käytin keskustan kulttuuripalveluja huomattavan paljon.
Arvostin palvelujen helppoa saatavuutta suuresti, kulkuväline kun usein oli jalkapatikka. Kun sitten vuosia myöhemmin siirryimme Otaniemeen, olin jo perheellinen eikä muutos vaivannut paljonkaan. Otaniemi oli kuitenkin henkisenä ympäristönä huomattavasti köyhempi kuin Helsingin keskusta. Ammatillisesti se tietysti paransi tilannetta.
Harjoitin jatko-opintoja professori Paavo Jääskeläisen johdolla sovelletun elektroniikan laboratoriossa. Vuonna 1972 siirryin Oulun yliopiston palvelukseen. Sähkötekniikan osasto oli tuolloin Kirkkokadulla, josta siirryimme muutaman vuoden kuluttua Linnamaalle uusiin tiloihin. Oulu oli tuolloin vielä vaatimaton kaupunki. Tuntui kuin olisin muuttanut kirkonkylälle.
Alvar Aalto oli suunnitellut yliopistoa Hupisaarille. Hän olisi luultavasti osannut sijoittaa rakennukset siten, että saarten ilme olisi säilynyt mahdollisimman alkuperäisenä. Kaupungin keskusta olisi komea.
Alvarista on jäljellä yksi lastusiilo, joka oli teknillisesti susi eikä sen ulkomuotoa voi erikoisen koristeellisena pitää. Yksi urheilukenttä on sentään onnistuttu karkottamaan keskustasta. Toinen seisoo Raatissa, jossa käydään potkimassa palloa silloin tällöin. Teatteri ja kirjasto seisovat veden äärellä. Ne eivät vettä katsele. Pikisaari on museoitu.
Yliopiston keskustakampuksesta on saatu melkoinen hulabaloo aikaan. Omasta opiskelukokemuksestani voin sanoa, että opiskelu Helsingin keskustassa oli hyvä kokemus. Otaniemi oli ammatillisesti myös hyvä.
Luulisin, että Oulun yliopiston opiskelijat viettäisivät vapaa-aikaansa mielellään lähellä keskustaa. Samalla kaupungin keskusta muistuttaisi enemmän ihmisasutukselta. On olemassa tendenssi, että kaupunkien keskustat autioituvat. Jopa Helsingin ikoninen Aleksanterinkatu on menettänyt liikkeitä kehäteiden ostoskeskuksiin. Vihreiden into pyhittää keskustat jalankulkijoille johtaa siihen, että siellä ei enää kävele kukaan.
Kun keskustakampus on noussut jälleen keskustelun kohteeksi, päätin tuoda esille entisen maalaispojan opiskelukokemuksia Helsingin keskustassa. Mukavia muistoja!
Pentti Lappalainen
emeritusprofessori, Oulu